Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Fri, 15 Jun 2018 20:30:10 +0300 fi Ramadan - hyödyllisiä oppitunteja elämään http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256961-ramadan-hyodyllisia-oppitunteja-elamaan <p>Ramadan päättyy tänään. Takana on kuukausi nälkää, janoa, alhaista verensokeria, väsymystä ja pinnalla olevia hermoja. Mutta myös itsensä haastamista, rauhoittumista, pohdiskelua siitä, miten kehittää itseään ja muiden hädälle herkistymistä.<br /><br />Ramadanin aikana tunteet ovat pinnassa. Siihen osallistuvat tekevät valinnan kieltäytyä asioista, jotka etenkin nykyajan yltäkylläisyydessä otetaan helposti itsestäänselvyytenä. Se muistuttaa siitä, että miljoonille ihmisille nälkä ja puute eivät ole valinta. Ne ovat olosuhteiden sanelema pakko, joka määrittää koko jokapäiväistä elämää. Siksi Ramadanin aikana laitamme entistä suurempia ponnistuksia hyväntekeväisyyteen. Jouluun liittyvässä lausahduksessa siitä, kuinka &rdquo;maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto&rdquo; kiteytyy koko Ramadanin idea. Paaston päättyessä päivän päätteeksi ei kukaan jää yksin. Kaikilla on paikka johon mennä, kaikille annetaan ruokaa syödäkseen.<br /><br />Fyysisistä tarpeista tinkimimen muistuttaa myös siitä, että meissä on se toinenkin, henkinen puoli.Se vaatii ihan yhtä lailla tarpeidensa huomioimista. Niinpä haastaessamme kehomme haastamme myös mielemme. Syvennymme siihen, missä olemme onnistuneet ja mitkä asiat meissä vielä vaativat hiomista (on muuten koko elämän mittainen projekti.&nbsp;</p><p>Yksi Ramadanin hienoimmista asioista on se uskomaton yhteenkuuluvuuden tunne, jonka se synnyttää. Me emme ole tässä yksin; emme Ramadanin kilvoittelussa, emme tässä maailmassa. Etenkin Ramadanin aikaan sitä on ihan eri lailla tietoinen siitä, että on osa maailmanlaajuista yhteisöä. Oli taustamme, asuinpaikkamme tai elämäntilanteemme mikä tahansa, tämän kuukauden ajan me olemme kaikki samalla viivalla, eläen elämäämme samassa rytmissä, samojen haasteiden ja rajoitteiden kanssa sinnitellen.<br /><br />Ramadanin suurin oppitunti onkin ehkä juuri tuossa. Nämä kaikki yhdessä muistuttavat velvollisuuksista, joita meillä on paitsi itseämme, myös muita kohtaan. Meillä on velvollisuus tutkiskella omia tekojamme ja sanojamme, tehdä työtä itsemme kehittämiseksi niin, että voimme olla parhaita mahdollisia versioita itsestämme ja oppia, miten huomioida ja palvella muita ympärillä paremmin.<br /><br />Se, että edes kerran vuodessa keskittyy omaan napaan tuijottamisen sijaan maailmaan ympärillämme, on arvokas asia, josta hyöytyisi varmasti ihan joka ikinen tämän maailman asukas.<br /><br />Mutta nyt, SYÖMÄÄN! Eid Mubarak, eli hyvää Eidiä teille kaikille! Olkoon maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto vielä huomennakin!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ramadan päättyy tänään. Takana on kuukausi nälkää, janoa, alhaista verensokeria, väsymystä ja pinnalla olevia hermoja. Mutta myös itsensä haastamista, rauhoittumista, pohdiskelua siitä, miten kehittää itseään ja muiden hädälle herkistymistä.

Ramadanin aikana tunteet ovat pinnassa. Siihen osallistuvat tekevät valinnan kieltäytyä asioista, jotka etenkin nykyajan yltäkylläisyydessä otetaan helposti itsestäänselvyytenä. Se muistuttaa siitä, että miljoonille ihmisille nälkä ja puute eivät ole valinta. Ne ovat olosuhteiden sanelema pakko, joka määrittää koko jokapäiväistä elämää. Siksi Ramadanin aikana laitamme entistä suurempia ponnistuksia hyväntekeväisyyteen. Jouluun liittyvässä lausahduksessa siitä, kuinka ”maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto” kiteytyy koko Ramadanin idea. Paaston päättyessä päivän päätteeksi ei kukaan jää yksin. Kaikilla on paikka johon mennä, kaikille annetaan ruokaa syödäkseen.

Fyysisistä tarpeista tinkimimen muistuttaa myös siitä, että meissä on se toinenkin, henkinen puoli.Se vaatii ihan yhtä lailla tarpeidensa huomioimista. Niinpä haastaessamme kehomme haastamme myös mielemme. Syvennymme siihen, missä olemme onnistuneet ja mitkä asiat meissä vielä vaativat hiomista (on muuten koko elämän mittainen projekti. 

Yksi Ramadanin hienoimmista asioista on se uskomaton yhteenkuuluvuuden tunne, jonka se synnyttää. Me emme ole tässä yksin; emme Ramadanin kilvoittelussa, emme tässä maailmassa. Etenkin Ramadanin aikaan sitä on ihan eri lailla tietoinen siitä, että on osa maailmanlaajuista yhteisöä. Oli taustamme, asuinpaikkamme tai elämäntilanteemme mikä tahansa, tämän kuukauden ajan me olemme kaikki samalla viivalla, eläen elämäämme samassa rytmissä, samojen haasteiden ja rajoitteiden kanssa sinnitellen.

Ramadanin suurin oppitunti onkin ehkä juuri tuossa. Nämä kaikki yhdessä muistuttavat velvollisuuksista, joita meillä on paitsi itseämme, myös muita kohtaan. Meillä on velvollisuus tutkiskella omia tekojamme ja sanojamme, tehdä työtä itsemme kehittämiseksi niin, että voimme olla parhaita mahdollisia versioita itsestämme ja oppia, miten huomioida ja palvella muita ympärillä paremmin.

Se, että edes kerran vuodessa keskittyy omaan napaan tuijottamisen sijaan maailmaan ympärillämme, on arvokas asia, josta hyöytyisi varmasti ihan joka ikinen tämän maailman asukas.

Mutta nyt, SYÖMÄÄN! Eid Mubarak, eli hyvää Eidiä teille kaikille! Olkoon maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto vielä huomennakin!

]]>
39 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256961-ramadan-hyodyllisia-oppitunteja-elamaan#comments Kotimaa Eid Hyväntekeväisyys Islam Ramadan Fri, 15 Jun 2018 17:30:10 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256961-ramadan-hyodyllisia-oppitunteja-elamaan
Elämä on Soinille pyhä kunhan se on valkoinen, irlantilainen ja kristitty http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255958-elama-on-soinille-pyha-kunhan-se-on-valkoinen-irlantilainen-ja-kristitty <p><a href="http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-44256152">Irlannin viikonlopun kansanäänestyksen</a> tulos on innoittanut Suomen ulkoministerissä aikaan <a href="http://timosoini.fi/2018/05/likaisen-veden-lahde/">blogin</a>;&nbsp; Soinille tyypillistä tyylilajia edustavan lyhyen ja epämääräisen tekstinpätkän, jossa hän esiintyy &rdquo;elämän puolustajana&rdquo;.</p><p>Jos (etenkin lapsen) elämä on niin pyhä, että sen nimissä voidaan surutta unohtaa naisen itsemääräämisoikeus omaan ruumiiseensa, hänen oma terveytensä, valinnanvapautensa tai oikeus turvalliseen terveydenhoitoon, niin miksi se ei ulotukaan kaikkiin?</p><p>Välimereen hukkuviin ihmisiin? Kertaalleen kuolemaa paenneisiin, mutta Migrin tapettavaksi palauttamiin ihmisiin? Mitä absurdimpien tulkintojen perusteella toteutettaviin ristiriitaisiin päätöksiin, joissa pakkopalautuksin hajoitetaan perheitä, tuomiten osa niistä käytännössä kuolemaan?</p><p>Sinänsä kiva, että ulkoministerikin havahtuu välillä kiinnostumaan ulkopolitiikasta, mutta tämä siihen tuskin kuuluu? Hänen tehtävänsä on kai edistää Suomen edistyksellistä ja naisen oikeudet huomioivaa linjaa?</p><p>Vuosikausia jatkunut kampanjointi naisten oikeuksien puolesta kantoi viikonloppuna Irlannissa vihdoin hedelmää ja demokraattisen maan järjestämä kansanvaali näytti kirkkaasti kansan tahdon: yli 2/3 osaa äänesti raskaudenkeskeyttämisen laillistamisen puolesta. Aihe oli niin tärkeä, että äänestämään matkustettiin ulkomailta saakka: tuhannet irlantilaiset osoittivat <a href="https://www.marmai.fi/uutiset/irlannin-kansanaanestys-naisten-aborttioikeudesta-synnytti-someilmion-tehdaan-tama-6726761">sosiaalisessa mediassa</a> tukensa tavoitteelle päästä eroon yhdestä koko Euroopan aikansa eläneimmistä laeista.</p><p>Tyytyessään runoilemaan yhdestä rikkinäisestä miehestä, meidän maisteritasoisesti kouluttautunut ja maailmaa nähnyt ulkoministerimme unohtaa kätevästi, mitä tämä on merkinnyt kaikille naisille.</p><p>Sitä, että et ole saanut laillisesti ja turvallisesti keskeyttää raskauttasi edes tilanteissa, joissa se on seurausta vaikka oman isäsi vuosia jatkuneesta hyväksikäytöstä. Tai sinuun kenen tahansa taholta kohdistuneesta raiskauksesta.</p><p>Et kun se on esimerkiksi ehkäisyn pettämisestä seurannut vahinko, jolle sinulla ei ole sen hetkisessä elämäntilanteessasi mahdollista tarjota lapsen ansaitsemaa taloudellista, sosiaalista tai vaikka fyysistä turvaa.</p><p>Et kun on tiedossa, että sikiö on vakavasti sairas ja/tai epämuodostunut, kärsii jo nyt ja syntyessään kuolisi saman tien tai jäisi eloon määrittelemättömäksi ajaksi vain kipuja, kärsimystä ja komplikaatioita koko jäljellä olevan elämänsä kokien.</p><p>Onnekkaat ja parempiosaiset irlantilaisnaiset ovat viime vuosikymmeninä pystyneet matkustamaan ulkomaille saadakseen tarvittavan lääketieteellisen toimenpiteen, laillisesti ja turvallisesti. Heitäkin on Irlanti tosin yrittänyt estää pääsemästä maasta, kuten tapauksista tunnetuimmat, 14-vuotiaan raiskauksen uhrin <a href="http://www.thejournal.ie/twenty-years-on-a-timeline-of-the-x-case-347359-Feb2012/">tapaus</a> vuodelta 1992 ja 13-vuotiaan raiskatun <a href="https://www.nytimes.com/1997/12/02/world/irish-girl-13-to-abort-baby-in-england.html">tapaus </a>vuodelta 1997 osoittavat.</p><p>Vähemmän onnekkaat ovat kautta aikojen joutuneet turvautumaan erinäisiin laittomiin vaihtoehtoihin (epämääräiset puoskarit tai kotona tehdyt yritykset), joista aiheutuneissa komplikaatioissa menehtyneiden naisten määrää on mahdotonta edes arvioida. Heidän hengellään ei ulkoministeri Soinille ole kai väliä?</p><p>Ainoaksi vaihtoehdoksi on siis jäänyt lapsen synnyttäminen jossain Irlannin katolisen kirkon ylläpitämissä, aviottomille äideille tarkoitetuissa laitoksissa, joissa vuosikymmenten ajan harjoitettu julmuus, pakkotyö sekä henkinen ja fyysinen väkivalta on nyt onneksi jo yleistä tietoa.</p><p>Viime vuodet ovat mahdollistaneet myös netistä tilattavissa oleviin, raskauden keskeyttäviin pillereihin turvautumisen, mutta omin päin ja vailla minkäänlaista terveydenhuollon ammattilaisen seurantaa. Mikäli jokin on mennyt pieleen, ei naisilla ole ollut mahdollisuutta hakeutua sairaalaan saamaan apua ja niinpä nämäkin tilanteet johtavat pahimmillaan kuolemiin.</p><p>Jos muunkin kuin Irlannissa alkunsa saaneen sikiön elämä on Soinille pyhä, ei tästä maasta lopu keinot, joilla hän voisi osoittaa sen ihan käytännössä. Tekstin alussa mainitut ovat vain muutamia esimerkkejä. Mutta mikäli pelastamisen arvoinen on vain valkoinen, kristitty ja suomalainen henki, niin apua kaivataan sielläkin.</p><p>Ylikuormitettu lastensuojelu ei <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tilanne-on-katastrofaalinen-lastensuojelun-palvelut-ovat-heikentyneet-huolestuttavasti/6753766">enää pysty suojelemaan</a> niitä lapsia, joita ei ole koskaan suojellut kukaan muukaan. Syrjäytyminen, köyhyys ja sukupolvelta seuraavalle periytyvä huono-osaisuus asettavat koko ajan suuremman osan suomalaisista jopa hengenvaaraan. Etenkin nuorten parissa ovat <a href="https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Nuorten-mielenterveysongelmat-r%C3%A4j%C3%A4ht%C3%A4neet-k%C3%A4siin-l%C3%A4hetteiden-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4-kaksinkertaistui/996337">mielenterveydenhuollon resurssit</a> täysin riittämättömät ja juuri ennaltaehkäisevä hoito on kriittisellä tasolla.</p><p>Naisiin Suomessa kohdistuva lähisuhdeväkivalta on Euroopan mittakaavassa hälyttävän korkeaa. Silti niin EU:n, YK:n kuin ihmisoikeusjärjestöjen <a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/850159/Raportti+Naisiin+kohdistuvan+vakivallan+kitkenta+riittamatonta+Suomessa">kritiikkiin</a> ei ole katsottu tarpeelliseksi vastata eikä asiaan kiinnittää huomiota. Turvakoteja ei ole riittävästi eikä uhreilla mahdollisuutta saada tarvitsemaansa apua.</p><p>Niin että mistä aloitetaan, ministeri Soini? Kenen elämä näistä olisi sinulle tarpeeksi arvokas?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Irlannin viikonlopun kansanäänestyksen tulos on innoittanut Suomen ulkoministerissä aikaan blogin;  Soinille tyypillistä tyylilajia edustavan lyhyen ja epämääräisen tekstinpätkän, jossa hän esiintyy ”elämän puolustajana”.

Jos (etenkin lapsen) elämä on niin pyhä, että sen nimissä voidaan surutta unohtaa naisen itsemääräämisoikeus omaan ruumiiseensa, hänen oma terveytensä, valinnanvapautensa tai oikeus turvalliseen terveydenhoitoon, niin miksi se ei ulotukaan kaikkiin?

Välimereen hukkuviin ihmisiin? Kertaalleen kuolemaa paenneisiin, mutta Migrin tapettavaksi palauttamiin ihmisiin? Mitä absurdimpien tulkintojen perusteella toteutettaviin ristiriitaisiin päätöksiin, joissa pakkopalautuksin hajoitetaan perheitä, tuomiten osa niistä käytännössä kuolemaan?

Sinänsä kiva, että ulkoministerikin havahtuu välillä kiinnostumaan ulkopolitiikasta, mutta tämä siihen tuskin kuuluu? Hänen tehtävänsä on kai edistää Suomen edistyksellistä ja naisen oikeudet huomioivaa linjaa?

Vuosikausia jatkunut kampanjointi naisten oikeuksien puolesta kantoi viikonloppuna Irlannissa vihdoin hedelmää ja demokraattisen maan järjestämä kansanvaali näytti kirkkaasti kansan tahdon: yli 2/3 osaa äänesti raskaudenkeskeyttämisen laillistamisen puolesta. Aihe oli niin tärkeä, että äänestämään matkustettiin ulkomailta saakka: tuhannet irlantilaiset osoittivat sosiaalisessa mediassa tukensa tavoitteelle päästä eroon yhdestä koko Euroopan aikansa eläneimmistä laeista.

Tyytyessään runoilemaan yhdestä rikkinäisestä miehestä, meidän maisteritasoisesti kouluttautunut ja maailmaa nähnyt ulkoministerimme unohtaa kätevästi, mitä tämä on merkinnyt kaikille naisille.

Sitä, että et ole saanut laillisesti ja turvallisesti keskeyttää raskauttasi edes tilanteissa, joissa se on seurausta vaikka oman isäsi vuosia jatkuneesta hyväksikäytöstä. Tai sinuun kenen tahansa taholta kohdistuneesta raiskauksesta.

Et kun se on esimerkiksi ehkäisyn pettämisestä seurannut vahinko, jolle sinulla ei ole sen hetkisessä elämäntilanteessasi mahdollista tarjota lapsen ansaitsemaa taloudellista, sosiaalista tai vaikka fyysistä turvaa.

Et kun on tiedossa, että sikiö on vakavasti sairas ja/tai epämuodostunut, kärsii jo nyt ja syntyessään kuolisi saman tien tai jäisi eloon määrittelemättömäksi ajaksi vain kipuja, kärsimystä ja komplikaatioita koko jäljellä olevan elämänsä kokien.

Onnekkaat ja parempiosaiset irlantilaisnaiset ovat viime vuosikymmeninä pystyneet matkustamaan ulkomaille saadakseen tarvittavan lääketieteellisen toimenpiteen, laillisesti ja turvallisesti. Heitäkin on Irlanti tosin yrittänyt estää pääsemästä maasta, kuten tapauksista tunnetuimmat, 14-vuotiaan raiskauksen uhrin tapaus vuodelta 1992 ja 13-vuotiaan raiskatun tapaus vuodelta 1997 osoittavat.

Vähemmän onnekkaat ovat kautta aikojen joutuneet turvautumaan erinäisiin laittomiin vaihtoehtoihin (epämääräiset puoskarit tai kotona tehdyt yritykset), joista aiheutuneissa komplikaatioissa menehtyneiden naisten määrää on mahdotonta edes arvioida. Heidän hengellään ei ulkoministeri Soinille ole kai väliä?

Ainoaksi vaihtoehdoksi on siis jäänyt lapsen synnyttäminen jossain Irlannin katolisen kirkon ylläpitämissä, aviottomille äideille tarkoitetuissa laitoksissa, joissa vuosikymmenten ajan harjoitettu julmuus, pakkotyö sekä henkinen ja fyysinen väkivalta on nyt onneksi jo yleistä tietoa.

Viime vuodet ovat mahdollistaneet myös netistä tilattavissa oleviin, raskauden keskeyttäviin pillereihin turvautumisen, mutta omin päin ja vailla minkäänlaista terveydenhuollon ammattilaisen seurantaa. Mikäli jokin on mennyt pieleen, ei naisilla ole ollut mahdollisuutta hakeutua sairaalaan saamaan apua ja niinpä nämäkin tilanteet johtavat pahimmillaan kuolemiin.

Jos muunkin kuin Irlannissa alkunsa saaneen sikiön elämä on Soinille pyhä, ei tästä maasta lopu keinot, joilla hän voisi osoittaa sen ihan käytännössä. Tekstin alussa mainitut ovat vain muutamia esimerkkejä. Mutta mikäli pelastamisen arvoinen on vain valkoinen, kristitty ja suomalainen henki, niin apua kaivataan sielläkin.

Ylikuormitettu lastensuojelu ei enää pysty suojelemaan niitä lapsia, joita ei ole koskaan suojellut kukaan muukaan. Syrjäytyminen, köyhyys ja sukupolvelta seuraavalle periytyvä huono-osaisuus asettavat koko ajan suuremman osan suomalaisista jopa hengenvaaraan. Etenkin nuorten parissa ovat mielenterveydenhuollon resurssit täysin riittämättömät ja juuri ennaltaehkäisevä hoito on kriittisellä tasolla.

Naisiin Suomessa kohdistuva lähisuhdeväkivalta on Euroopan mittakaavassa hälyttävän korkeaa. Silti niin EU:n, YK:n kuin ihmisoikeusjärjestöjen kritiikkiin ei ole katsottu tarpeelliseksi vastata eikä asiaan kiinnittää huomiota. Turvakoteja ei ole riittävästi eikä uhreilla mahdollisuutta saada tarvitsemaansa apua.

Niin että mistä aloitetaan, ministeri Soini? Kenen elämä näistä olisi sinulle tarpeeksi arvokas?

]]>
10 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255958-elama-on-soinille-pyha-kunhan-se-on-valkoinen-irlantilainen-ja-kristitty#comments Aborttikysymys Ihmisoikeus Irlanti Ministeri Soini Naistenoikeudet Mon, 28 May 2018 07:30:00 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255958-elama-on-soinille-pyha-kunhan-se-on-valkoinen-irlantilainen-ja-kristitty
Sharia ja Kokoomuksen taistelu olematonta vihollista vastaan http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255810-sharia-ja-kokoomuksen-taistelu-olematonta-vihollista-vastaan <p>Suomessa autoa ajetaan tien oikealla puolella, niinkuin on aina tehtykin.Jos joku lähtisi ehdottamaan, että lähdetäänkin ajamaan vasemmalla puolella, niin enemmistö jengistä vain hyökkäisi muutosta ehdottaneita kohtaa sen sijaan, että korostaisi oikealla ajamisessa pysymisen etuja.</p><p>Ministeri Häkkäsen <a href="http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/3957862/Oikeusministeri+Hakkanen+Suomessa+ei+ole+tilaa+sharialaille">Etnossa käyttämän puheenvuoron</a> jälkeen saimme kuulla, että Kokoomus on tehnyt kesän puoluekokoukseensa <a href="https://l.facebook.com/l.php?u=https%253A%252F%252Fwww.verkkouutiset.fi%252Fkokoomusaloite-sharia-laki-kiellettava-lailla%252F&amp;h=ATOPFPlO7ee2F-4dCt-gdb782EAJBd9_3w9RngCNbLoUixaGrXv6tFlOhWGTu45z7bqlni0nh5O2FVGnX1hGIzS4zGe6aFIw9leF67zPSc5OClD_dw&amp;s=1">aloitteen, jossa sharia halutaan kieltää</a>. Siis asia, jota Suomessa ei edes ole.</p><p>Minulle tulee tästä vähän samanlainen olo. Kokoomus vaikuttaisi suunnilleen yhtä vakuuttavalta vaatiessaan isoon ääneen vasemmalla ajamisen kieltämistä.</p><p>Ovatko tulossa olevat vaalit sokaisseet Kokoomuksen? Onko heillä näin epätoivoinen tarve kiinnittää kansan huomio pois porvarihallituksen omista mokista? Heidän itse aikaansaamistaan ja ylläpitämistään epäkohdista?</p><p>Kuka, milloin ja missä on vaatinut sharia-lakia Suomeen? Yhdenvertaisuus lain edessä on yksi niitä asioita, jotka tekevät tästä maasta niin hienon &ndash; kuka sitä haluaa luopua? Ei, minkäänlaisten rinnakkaisyhteiskuntien syntyminen ei ole kenenkään edun mukaista.</p><p>Suomi on kaikenlaisissa mittauksissa (ja omassa sydämessäni!) jatkuvasti maailman parhaita maita. Yksi syy siihen on juuri se, että kaikki täällä ovat tasa-arvoisia, kaikilla on yhtäläiset oikeudet (ja velvollisuudet) ja kaikki ovat yhtä arvokkaita sukupuolesta, etnisyydestä tai muista lähtökohdista riippumatta.</p><p>Suomea arvostetaan maahanmuuttajien keskuudessa tutkitusti mm. juuri oikeusvaltion ja yhdenvertaisuuden vuoksi. Monen kohdalla se on juuri se syy, miksi he ovat hakeutuneet tänne turvaan varsin toisenlaisista oloista. He jos ketkä osaavat arvostaa näitä periaatteita eivätlä todellakaan ota niitä itsestäänselvinä.</p><p>Tällaiset tapaukset vain leimaavat jo valmiiksi karsastetttua vähemmistöä, lisäävät ennakkoluuloja, synnyttävät täysin keinotekoista vastakkainasettelua ja rajoittavat entisestään muslimiväestön tasavertaista osallisuutta yhteiskunnassa.</p><p>Lisäksi ihmiset puhuvat kovin innokkaasti shariasta ymmärtämättä edes mitä se on, luullen sen tarkoittavan sitä, että kaikki ollaan kivittämässä kuoliaaksi. Pysähtykääpä miettimän hetkeksi tätä: esiintyvätkö ihmiset yhtä häpeilemättä minkään muun uskonnon &rdquo;asiantuntijoina&rdquo; vailla mitään käytännön tuntemusta tai kontaktia asiaan? Eivät. Minusta se herättää jo myötähäpeää heidän puolestaan- he tuskin ovat kykeneviä käymään minkäänlaista vakavastiotettavaa teologista debattia edes oman uskontonsa näkemyseroista.</p><p>En tiedä mitä Häkkäsen mielessä oli (muuta kuin oman imagon pönkittäminen ja oikeistolaisten suosion kalastelu), mutta Etno on foorumi, missä eri taustaisia ihmisiä tuodaan yhteen yhteisymmärryksen lisäämiseksi, ei sormella osoiteltaviksi ja rajanvetojen vahvistamiseksi.</p><p>Häkkäsen ulostulo luo sellaisen vaikutelman, että tämä aihe olisi nyt jotenkin ajankohtainen ja erityistä torjumista vaativa, ikäänkuin kyse tosiaan on jostain akuutista uhasta. Näin se luo keksitystä asiasta todellisen uhan, joka vahvistaa negatiivisia mielikuvia jota uskontoon liittävät etenkin ne, joilla ei ole mitään kosketuspintaa asiaan/ jotka eivät tunne islamista mitään muuta kuin sen vastaisen propagandan.</p><p>Ketä sellainen palvelee? Kenen etuja se ajaa? Kenen pussiin silloin pelataan? Miettikääpä sitä. Antti Häkkänen flirttailee islamofobian kanssa ja pyrkii sen avulla kasvattamaan kannatustaan koko ajan vain enemmän sirpaloituvassa oikeistokentässä.</p><p>Sanoilla on valtaa. Siksi niitä on käytettävä harkiten.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa autoa ajetaan tien oikealla puolella, niinkuin on aina tehtykin.Jos joku lähtisi ehdottamaan, että lähdetäänkin ajamaan vasemmalla puolella, niin enemmistö jengistä vain hyökkäisi muutosta ehdottaneita kohtaa sen sijaan, että korostaisi oikealla ajamisessa pysymisen etuja.

Ministeri Häkkäsen Etnossa käyttämän puheenvuoron jälkeen saimme kuulla, että Kokoomus on tehnyt kesän puoluekokoukseensa aloitteen, jossa sharia halutaan kieltää. Siis asia, jota Suomessa ei edes ole.

Minulle tulee tästä vähän samanlainen olo. Kokoomus vaikuttaisi suunnilleen yhtä vakuuttavalta vaatiessaan isoon ääneen vasemmalla ajamisen kieltämistä.

Ovatko tulossa olevat vaalit sokaisseet Kokoomuksen? Onko heillä näin epätoivoinen tarve kiinnittää kansan huomio pois porvarihallituksen omista mokista? Heidän itse aikaansaamistaan ja ylläpitämistään epäkohdista?

Kuka, milloin ja missä on vaatinut sharia-lakia Suomeen? Yhdenvertaisuus lain edessä on yksi niitä asioita, jotka tekevät tästä maasta niin hienon – kuka sitä haluaa luopua? Ei, minkäänlaisten rinnakkaisyhteiskuntien syntyminen ei ole kenenkään edun mukaista.

Suomi on kaikenlaisissa mittauksissa (ja omassa sydämessäni!) jatkuvasti maailman parhaita maita. Yksi syy siihen on juuri se, että kaikki täällä ovat tasa-arvoisia, kaikilla on yhtäläiset oikeudet (ja velvollisuudet) ja kaikki ovat yhtä arvokkaita sukupuolesta, etnisyydestä tai muista lähtökohdista riippumatta.

Suomea arvostetaan maahanmuuttajien keskuudessa tutkitusti mm. juuri oikeusvaltion ja yhdenvertaisuuden vuoksi. Monen kohdalla se on juuri se syy, miksi he ovat hakeutuneet tänne turvaan varsin toisenlaisista oloista. He jos ketkä osaavat arvostaa näitä periaatteita eivätlä todellakaan ota niitä itsestäänselvinä.

Tällaiset tapaukset vain leimaavat jo valmiiksi karsastetttua vähemmistöä, lisäävät ennakkoluuloja, synnyttävät täysin keinotekoista vastakkainasettelua ja rajoittavat entisestään muslimiväestön tasavertaista osallisuutta yhteiskunnassa.

Lisäksi ihmiset puhuvat kovin innokkaasti shariasta ymmärtämättä edes mitä se on, luullen sen tarkoittavan sitä, että kaikki ollaan kivittämässä kuoliaaksi. Pysähtykääpä miettimän hetkeksi tätä: esiintyvätkö ihmiset yhtä häpeilemättä minkään muun uskonnon ”asiantuntijoina” vailla mitään käytännön tuntemusta tai kontaktia asiaan? Eivät. Minusta se herättää jo myötähäpeää heidän puolestaan- he tuskin ovat kykeneviä käymään minkäänlaista vakavastiotettavaa teologista debattia edes oman uskontonsa näkemyseroista.

En tiedä mitä Häkkäsen mielessä oli (muuta kuin oman imagon pönkittäminen ja oikeistolaisten suosion kalastelu), mutta Etno on foorumi, missä eri taustaisia ihmisiä tuodaan yhteen yhteisymmärryksen lisäämiseksi, ei sormella osoiteltaviksi ja rajanvetojen vahvistamiseksi.

Häkkäsen ulostulo luo sellaisen vaikutelman, että tämä aihe olisi nyt jotenkin ajankohtainen ja erityistä torjumista vaativa, ikäänkuin kyse tosiaan on jostain akuutista uhasta. Näin se luo keksitystä asiasta todellisen uhan, joka vahvistaa negatiivisia mielikuvia jota uskontoon liittävät etenkin ne, joilla ei ole mitään kosketuspintaa asiaan/ jotka eivät tunne islamista mitään muuta kuin sen vastaisen propagandan.

Ketä sellainen palvelee? Kenen etuja se ajaa? Kenen pussiin silloin pelataan? Miettikääpä sitä. Antti Häkkänen flirttailee islamofobian kanssa ja pyrkii sen avulla kasvattamaan kannatustaan koko ajan vain enemmän sirpaloituvassa oikeistokentässä.

Sanoilla on valtaa. Siksi niitä on käytettävä harkiten.

]]>
152 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255810-sharia-ja-kokoomuksen-taistelu-olematonta-vihollista-vastaan#comments Kotimaa Islam Kokoomus Oikeusministeri Antti Häkkänen oikeusvaltio Sharialaki Fri, 25 May 2018 07:30:00 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255810-sharia-ja-kokoomuksen-taistelu-olematonta-vihollista-vastaan
Muslimikin on ihminen http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254466-muslimikin-on-ihminen <p>San kutsun osallistua rasismitutkimukseen. Ja toisen osallistua yhteen valtakunnalliseen ohjelmaan ja kertoa, millaista on olla muslimi. Ehkä vähän samanlaista kuin olla...ihminen? Aamulla herää, syö, käy töissä, on jumissa kello neljän ruuhkassa ja nukkuu?</p><p>Nuo olivat taas muistutuksia siitä, mihin lokeroon minut on laitettu. Helsnkiläisenä, poliitikkona, yhteiskunnallisesti aktiivisena, mediapersoonana (mitä tuo edes tarkoittaa?), yrittäjänä ja isänä olen mielelläni osa keskustelua minulle tärkeistä asioista ja tarpeen vaatiessa olen mukana myös luomassa keskustelua asioista, jotka jäävät liian vähälle huomiolle.</p><p>Helsinkiläisenä minua huolestuttaa esim. sote-kuvio, poliitikkona esimerkiksi yhteiskunnan eriarvoistuminen ja etenkin köyhyyden periytyminen ja sen vaikutukset lapsiin.</p><p>Yhteiskunnallisista asioista kannan huolta niin syrjäytymisestä kuin ikärakenteen muutoksesta ja siitä, miten se vaikuttaa järjestelmämme kestokykyyn, koulutuksen tulevaisuudesta.</p><p>Mediassa työtä tekevänä minua hirvittää ihmisten puutteellinen medialukutaito, kyvyttömyys lähdekritiikkiin ja totaalinen ymmärtämättömyys terveestä ja lain sallimasta kommunikaatiosta ja vuorovaikutuksesta.</p><p>Yrittäjänä minua turhauttaa epävarmuus työtilanteesta, suomalainen byrokratia, joka tuntuu haluavan tehdä itsensä työllistämisestä mahdollisimman hankalaa ja kannattamatonta ja innostaa ajatus suomalaisen osaamisen tehostetummasta viennistä myös maailmalle.</p><p>Isänä minua huolestuttavaa kaiken tämän lisäksi noin miljoona muuta asiaa kuten ne terveysriskit, joille lapsemme altistuvat vuosien ajan homekouluissa, joille ei tehdä mitään, vaikka ongelma on tiedossa. Nämä kaikki ovat asioita, jotka ovat lähellä sydäntäni, joista minulla olisi sanottavaa ja joiden eteen teen töitä.</p><p>Ei minun olemassaoloani kuitenkaan silloin kukaan muista, kun kaivataan näkemyksiä noista asioista.</p><p>Minusta tulee relevantti vasta siinä vaiheessa, kun tarvitaan islamin, maahanmuuton, monikulttuurisuuden ja rasismin <em>asiantuntijaa</em>.</p><p>Olen muslimi, mutta en mikään islamin asiantuntija. En minä osaa kommentoida vaikka jotain 1700-luvulta olevaa tekstiä ja sen vaikutusta jonkun tietyn asian tulkintaan jossain tietyssä suuntauksessa jollain tietyllä alueella. En minä osaa vastata joka ikisen maailman yli miljardin muslimin puolesta, että miksi joku jossain ajattelee jostain jollain lailla.</p><p>Islamissa, niinkuin missä tahansa uskonnossa on paljon eri suuntauksia ja tulkintoja. Joskus noiden &rdquo;oppineiden&rdquo; lausunnot ovat niin älyttömiä, että oikein hävettää niiden puolesta. Miettikää nyt näitäkin:</p><p>Jonkun egyptiläisen mukaan mies voisi <a href="http://www.nzherald.co.nz/world/news/article.cfm?c_id=2&amp;objectid=11940627"><u>mennä naimisiin aviottoman tyttärensä kanssa.</u></a> Joku saudi käskee <a href="http://listverse.wpengine.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/2010/02/0-2.jpg"><u>tappamaan kaikki Mikki Hiiret</u></a> Saatanan lähettiläinä. Jossain Pakistanissa väitetään että <a href="http://listverse.wpengine.netdna-cdn.com/wp-content/uploads/2010/02/files.jpeg"><u>poliorokotus on vain länsimaiden salajuoni</u></a> sterilisoida kaikki muslimit.</p><p>On ihailtavaa haluta oppia tuntemaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Valitettavan usein tuollaisesta &rdquo;kaikki mitä olet koskaan halunnut tietää islamista&rdquo;- paneelista tulee vain ennalta-arvattava nyrkkeilymatsi, jossa islam-asiantuntijoina itseään pitävät rajakit huutelevat että niin mutta kun islam ja naiset ja homot! Mitä minä tuohon voin sanoa? Minä tykkään molemmista.</p><p>Ajatelkaa &rdquo;kysy mitä tahansa kristityltä&rdquo;- keskustelua, jossa vaikka viideltä tapaluterilaiselta tentattaisiin, että miksi kristinuskon pakkolevittämisen nimissä sai tappaa satojatuhansia ihmisiä jos se Jumala kerran on niin rauhaarakastava? Miksi kirkot eivät irtisanoutuneet irti Ku Klux Klanista tai holokaustista ja ovat itse asiassa enemmän tai vähemmän antaneet siunauksensa muutamalle muullekin kansanmurhalle?</p><p>Miksi katolinen ei saa avioeroa häntä pieksävästä miehestä? Miksi homot saavat Kanadan anglikaanien kirkossa mennä naimisiin mutta muualla joutuvat helvettiin?&nbsp; Miksi luterilainen pappi saa mennä naimisiin mutta katolinen ei? Miksi nainen voi olla pappi luterilaisessa kirkossa mutta ortodoksisuudessa ei? Miksi mormonilla saa olla sata vaimoa mutta muilla ei?</p><p>Miten katolisten ehtoollinen voi oikeasti olla pala 2000 vuotta sitteen kuolleen miehen ruumista? Miksi lestadiolainen ei saa katsoa TV:tä, käyttää ehkäisyä tai kuunnella rokkia?</p><p>Miksi helluntailaiset kastetaan vasta aikuisena? Miksi Jehovan todistaja ei saa viettää syntymäpäivää, adventisti juoda kokista tai amishit käyttää sähköä? Miksi Plymouthin veljekset eivät saa syödä ulkopuolisten kanssa? Millä kielillä ne helluntailaiset oikein puhuvat? Miten katolinen kirkko voi samaan aikaan tuomita homoseksuaalisuuden, esiaviollisen seksin ja pakottaa pappinsa selibaattiin kun samaan aikaan se aktiivisesti peittelee pappiensa keskuudessa maailmanlaajuisesti esiintyvää pedofiliaa?</p><p>Kaikkihan nuo ovat kristittyjä, ihan niinkuin hekin?</p><p>Entä jos siis muistettaisiin, että ihmisiä me ollaan ensisijaisesti kaikki. Kuunnellaan, mitä se toinen sanoo, ei sitä, mitä me halutaan uskoa sen sanovan?</p><p>Ja pliis - jätetään se Mikki Hiiri rauhaan. Mun muksut tykkää siitä.</p> San kutsun osallistua rasismitutkimukseen. Ja toisen osallistua yhteen valtakunnalliseen ohjelmaan ja kertoa, millaista on olla muslimi. Ehkä vähän samanlaista kuin olla...ihminen? Aamulla herää, syö, käy töissä, on jumissa kello neljän ruuhkassa ja nukkuu?

Nuo olivat taas muistutuksia siitä, mihin lokeroon minut on laitettu. Helsnkiläisenä, poliitikkona, yhteiskunnallisesti aktiivisena, mediapersoonana (mitä tuo edes tarkoittaa?), yrittäjänä ja isänä olen mielelläni osa keskustelua minulle tärkeistä asioista ja tarpeen vaatiessa olen mukana myös luomassa keskustelua asioista, jotka jäävät liian vähälle huomiolle.

Helsinkiläisenä minua huolestuttaa esim. sote-kuvio, poliitikkona esimerkiksi yhteiskunnan eriarvoistuminen ja etenkin köyhyyden periytyminen ja sen vaikutukset lapsiin.

Yhteiskunnallisista asioista kannan huolta niin syrjäytymisestä kuin ikärakenteen muutoksesta ja siitä, miten se vaikuttaa järjestelmämme kestokykyyn, koulutuksen tulevaisuudesta.

Mediassa työtä tekevänä minua hirvittää ihmisten puutteellinen medialukutaito, kyvyttömyys lähdekritiikkiin ja totaalinen ymmärtämättömyys terveestä ja lain sallimasta kommunikaatiosta ja vuorovaikutuksesta.

Yrittäjänä minua turhauttaa epävarmuus työtilanteesta, suomalainen byrokratia, joka tuntuu haluavan tehdä itsensä työllistämisestä mahdollisimman hankalaa ja kannattamatonta ja innostaa ajatus suomalaisen osaamisen tehostetummasta viennistä myös maailmalle.

Isänä minua huolestuttavaa kaiken tämän lisäksi noin miljoona muuta asiaa kuten ne terveysriskit, joille lapsemme altistuvat vuosien ajan homekouluissa, joille ei tehdä mitään, vaikka ongelma on tiedossa. Nämä kaikki ovat asioita, jotka ovat lähellä sydäntäni, joista minulla olisi sanottavaa ja joiden eteen teen töitä.

Ei minun olemassaoloani kuitenkaan silloin kukaan muista, kun kaivataan näkemyksiä noista asioista.

Minusta tulee relevantti vasta siinä vaiheessa, kun tarvitaan islamin, maahanmuuton, monikulttuurisuuden ja rasismin asiantuntijaa.

Olen muslimi, mutta en mikään islamin asiantuntija. En minä osaa kommentoida vaikka jotain 1700-luvulta olevaa tekstiä ja sen vaikutusta jonkun tietyn asian tulkintaan jossain tietyssä suuntauksessa jollain tietyllä alueella. En minä osaa vastata joka ikisen maailman yli miljardin muslimin puolesta, että miksi joku jossain ajattelee jostain jollain lailla.

Islamissa, niinkuin missä tahansa uskonnossa on paljon eri suuntauksia ja tulkintoja. Joskus noiden ”oppineiden” lausunnot ovat niin älyttömiä, että oikein hävettää niiden puolesta. Miettikää nyt näitäkin:

Jonkun egyptiläisen mukaan mies voisi mennä naimisiin aviottoman tyttärensä kanssa. Joku saudi käskee tappamaan kaikki Mikki Hiiret Saatanan lähettiläinä. Jossain Pakistanissa väitetään että poliorokotus on vain länsimaiden salajuoni sterilisoida kaikki muslimit.

On ihailtavaa haluta oppia tuntemaan ja ymmärtämään erilaisuutta. Valitettavan usein tuollaisesta ”kaikki mitä olet koskaan halunnut tietää islamista”- paneelista tulee vain ennalta-arvattava nyrkkeilymatsi, jossa islam-asiantuntijoina itseään pitävät rajakit huutelevat että niin mutta kun islam ja naiset ja homot! Mitä minä tuohon voin sanoa? Minä tykkään molemmista.

Ajatelkaa ”kysy mitä tahansa kristityltä”- keskustelua, jossa vaikka viideltä tapaluterilaiselta tentattaisiin, että miksi kristinuskon pakkolevittämisen nimissä sai tappaa satojatuhansia ihmisiä jos se Jumala kerran on niin rauhaarakastava? Miksi kirkot eivät irtisanoutuneet irti Ku Klux Klanista tai holokaustista ja ovat itse asiassa enemmän tai vähemmän antaneet siunauksensa muutamalle muullekin kansanmurhalle?

Miksi katolinen ei saa avioeroa häntä pieksävästä miehestä? Miksi homot saavat Kanadan anglikaanien kirkossa mennä naimisiin mutta muualla joutuvat helvettiin?  Miksi luterilainen pappi saa mennä naimisiin mutta katolinen ei? Miksi nainen voi olla pappi luterilaisessa kirkossa mutta ortodoksisuudessa ei? Miksi mormonilla saa olla sata vaimoa mutta muilla ei?

Miten katolisten ehtoollinen voi oikeasti olla pala 2000 vuotta sitteen kuolleen miehen ruumista? Miksi lestadiolainen ei saa katsoa TV:tä, käyttää ehkäisyä tai kuunnella rokkia?

Miksi helluntailaiset kastetaan vasta aikuisena? Miksi Jehovan todistaja ei saa viettää syntymäpäivää, adventisti juoda kokista tai amishit käyttää sähköä? Miksi Plymouthin veljekset eivät saa syödä ulkopuolisten kanssa? Millä kielillä ne helluntailaiset oikein puhuvat? Miten katolinen kirkko voi samaan aikaan tuomita homoseksuaalisuuden, esiaviollisen seksin ja pakottaa pappinsa selibaattiin kun samaan aikaan se aktiivisesti peittelee pappiensa keskuudessa maailmanlaajuisesti esiintyvää pedofiliaa?

Kaikkihan nuo ovat kristittyjä, ihan niinkuin hekin?

Entä jos siis muistettaisiin, että ihmisiä me ollaan ensisijaisesti kaikki. Kuunnellaan, mitä se toinen sanoo, ei sitä, mitä me halutaan uskoa sen sanovan?

Ja pliis - jätetään se Mikki Hiiri rauhaan. Mun muksut tykkää siitä.

]]>
43 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254466-muslimikin-on-ihminen#comments Kotimaa Ennakkoluulot Islam Media Muslimi Stereotypiat Fri, 27 Apr 2018 06:00:00 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254466-muslimikin-on-ihminen
Venäjä on lännen vihollinen http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252989-venaja-on-lannen-vihollinen <p>Venäjä on ilmoittanut, <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/245053-venajan-ulkoministeri-emme-sieda-lansimaiden-royhkeytta-voitte-olla-varmoja-siita"><u>ettei se &quot;tule sietämään länsimaiden röyhkeyttä&quot;</u></a>. Siis sama maa, jonka totaalinen välinpitämättömyys kansainvälisistä laeista, sopimuksista tai naapurimaidensa itsenäisyydestä on valitettavan hyvin dokumentoitu fakta, josta olen kirjoittanut aiemmin <a href="http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224162-avoin-kirje-venajalle"><u>täällä</u></a>. Sama maa, joka on yrittänyt horjuttaa tilannetta Virossa sen venäläisväestön kautta; sama maa, joka parhaillaankin miehittää Ukrainalta Krimiä ja sama maa, joka vetelee naruista myös ainakin Tsetsenian kulisseissa.&nbsp;</p><p>Nämä sopimukset ja sitoumukset sekä niiden hengessä tehtävä kahdenkeskinen ja kansainvälinen diplomatia ja yhteistyö ovat juuri niitä työkaluja, joilla me pyrimme säilyttämään maailmassa sen tilan, jonka tulisi olla kaikkien tavoitteena: rauhan. Venäjän tavoite tämä ei selvästikään ole.&nbsp;</p><p>Syy Venäjän vihaan on se, että nyt jo yli 20 eurooppalaista maata on päättänyt karkottaa venäläisdiplomaatteja maastaan, Suomi heidän joukossaan.&nbsp;Tämä on vastalause Iso-Britannian maaperällä tehtyyn rikokseen, jossa Venäjän suututtanut entinen venäläisagentti yritettiin murhata venäläisperäisellä hermomyrkyllä.&nbsp;</p><p>Jokseenkin ymmärrettävästi länsimaat uskovat Venäjän olevan iskun takana. Venäjä&nbsp; itse tietenkin kiistää syytteet ja jatkaa valitsemaansa linjaa pitää muuta maailmaa ja yhteisiä sopimuksia pilkkanaan. Tästä huolimatta mm. entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja on sitä mieltä, että toimenpide on virheliike. Hän haluaisi Suomen jatkavan linjaa, jossa Venäjän kanssa käydään sivistyneitä keskusteluja, joiden seurauksena hän ilmeisesti olettaa Venäjän huomaavan ihan vahingossa tehneensä kansainvälisiä rikoksia, katuvan ja muuttavan tapojaan.&nbsp;</p><p>Minä taas näen Venäjän vähemmän (ruusun)punaisten lasien läpi: Venäjällä ei uskota kansainväliseen diplomatiaan. Venäjällä uskotaan uhitteluun, voimankäyttöön, kiristykseen, pelolla taktikointiin, laittomiin pidätyksiin, kidutuksiin, vainoon, salamurhiin ja tarvittaessa sotaan.</p><p>Muistetaan nyt kuitenkin, ettei tämä ole ensimmäinen (eikä varmasti viimeinen) kerta, kun tällaista tapahtuu. Kaikki muistavat varmaan vielä tapaus Litvinenkon - Iso-Britannian maaperällä tapahtuneen henkirikoksen, jossa Venäjän suututtanut entinen venäläisagentti murhattiin venäläisperäisellä myrkyllä? Ilmeisesti Venäjä pitää muuta maailmaa <em>todella</em> tyhmänä?</p><p>Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, todisteet Venäjän informaatiovaikuttamisesta (jolla se pyrkii murentamaan myös Suomen sisäistä vakautta) alkavat olla jo niin selviä, että siitä ei pitäisi olla mitään epäselvyyksiä kellään. No, ehkä erästä donetskilaisdiplomaattinakin kunnostaututunutta Helsingin Yliopiston dosenttia lukuunottamatta. Joka itse on ehkä räikein esimerkki koko operaatiosta.</p><p>Yhä kiistattomammaksi on nousemassa myös näyttö Venäjän taannoisten vaalien laajamuotoisesta vaalivilpistä. Mutta ei kai kukaan enää mitään muuta olisi odottanutkaan?</p><p>Venäjä haluaa niin kovasti pitää kiinni ajatuksesta jostain kultaisesta suurvaltamenneisyydestään. Aika vain on ajanut sen ohi. Se yrittää epätoivoisesti todistella olevansa yhä yksi isoista pelureista mm. asevarustelulla, johon sillä ei yksinkertaisesti ole varaa ja jatkamalla tätä älytöntä peliään, jonka läpi se ei ilmeisesti ylemmyydentunnossaan vieläkään tajua ulkomaailman näkevän.&nbsp;</p><p>Olen tähän saakka vähän hämmentyneenä ihmetellyt tiettyjen Euroopan maiden &quot;benefit of doubt&quot;- linjaa, jossa Venäjästä on haluttu uskoa vain hyvää, mutta eihän se varmasti sitä ole (ehkä koskaan?) ollutkaan. Kyse on ollut siitä, että pidetään ystävät lähellä ja viholliset vieläkin lähempänä. Nyt se raja alkaa ilmeisesti tulla vastaan ihan tosissaan.&nbsp;</p><p>Ei venäläisdiplomaatin karkotus varmasti helppo päätös ollut. Ei vähiten siksi, että meidän asemamme on geopoliittisen sijaintinsa vuoksi erityisen hauras vielä jatkossakin. Eikä siksi, että seurauksena on melko varmasti se, että Venäjä kostaa tapahtuneen karkottamalla suomalaisdiplomaatin.&nbsp;</p><p>Se oli kuitenkin päätös, joka oli tehtävä. Suomen maaraja Venäjän kanssa ei tule häviämään mihinkään, mutta Suomen on jo aikakin vetää uusia rajoja; rajoja, joilla se tietoisesti asettuu lännen kanssa samaan rintamaan. Venäjän yhä kestämättömämmäksi käyvä ylimielisyys ja piittamattomuus niistä arvoista sekä käytännöistä, joihin me muut olemme sitoutuneet, tulee vain ajamaan sitä kauemmas kansainvälisestä yhteisöstä. Meitä muita se puolestaan ajaa entistä enemmän miettimään, olisiko Nato sittenkin oikea ratkaisu. Ja siitä Venäjä saa syyttää vain omaa röyhkeyttään.</p> Venäjä on ilmoittanut, ettei se "tule sietämään länsimaiden röyhkeyttä". Siis sama maa, jonka totaalinen välinpitämättömyys kansainvälisistä laeista, sopimuksista tai naapurimaidensa itsenäisyydestä on valitettavan hyvin dokumentoitu fakta, josta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Sama maa, joka on yrittänyt horjuttaa tilannetta Virossa sen venäläisväestön kautta; sama maa, joka parhaillaankin miehittää Ukrainalta Krimiä ja sama maa, joka vetelee naruista myös ainakin Tsetsenian kulisseissa. 

Nämä sopimukset ja sitoumukset sekä niiden hengessä tehtävä kahdenkeskinen ja kansainvälinen diplomatia ja yhteistyö ovat juuri niitä työkaluja, joilla me pyrimme säilyttämään maailmassa sen tilan, jonka tulisi olla kaikkien tavoitteena: rauhan. Venäjän tavoite tämä ei selvästikään ole. 

Syy Venäjän vihaan on se, että nyt jo yli 20 eurooppalaista maata on päättänyt karkottaa venäläisdiplomaatteja maastaan, Suomi heidän joukossaan. Tämä on vastalause Iso-Britannian maaperällä tehtyyn rikokseen, jossa Venäjän suututtanut entinen venäläisagentti yritettiin murhata venäläisperäisellä hermomyrkyllä. 

Jokseenkin ymmärrettävästi länsimaat uskovat Venäjän olevan iskun takana. Venäjä  itse tietenkin kiistää syytteet ja jatkaa valitsemaansa linjaa pitää muuta maailmaa ja yhteisiä sopimuksia pilkkanaan. Tästä huolimatta mm. entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja on sitä mieltä, että toimenpide on virheliike. Hän haluaisi Suomen jatkavan linjaa, jossa Venäjän kanssa käydään sivistyneitä keskusteluja, joiden seurauksena hän ilmeisesti olettaa Venäjän huomaavan ihan vahingossa tehneensä kansainvälisiä rikoksia, katuvan ja muuttavan tapojaan. 

Minä taas näen Venäjän vähemmän (ruusun)punaisten lasien läpi: Venäjällä ei uskota kansainväliseen diplomatiaan. Venäjällä uskotaan uhitteluun, voimankäyttöön, kiristykseen, pelolla taktikointiin, laittomiin pidätyksiin, kidutuksiin, vainoon, salamurhiin ja tarvittaessa sotaan.

Muistetaan nyt kuitenkin, ettei tämä ole ensimmäinen (eikä varmasti viimeinen) kerta, kun tällaista tapahtuu. Kaikki muistavat varmaan vielä tapaus Litvinenkon - Iso-Britannian maaperällä tapahtuneen henkirikoksen, jossa Venäjän suututtanut entinen venäläisagentti murhattiin venäläisperäisellä myrkyllä? Ilmeisesti Venäjä pitää muuta maailmaa todella tyhmänä?

Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, todisteet Venäjän informaatiovaikuttamisesta (jolla se pyrkii murentamaan myös Suomen sisäistä vakautta) alkavat olla jo niin selviä, että siitä ei pitäisi olla mitään epäselvyyksiä kellään. No, ehkä erästä donetskilaisdiplomaattinakin kunnostaututunutta Helsingin Yliopiston dosenttia lukuunottamatta. Joka itse on ehkä räikein esimerkki koko operaatiosta.

Yhä kiistattomammaksi on nousemassa myös näyttö Venäjän taannoisten vaalien laajamuotoisesta vaalivilpistä. Mutta ei kai kukaan enää mitään muuta olisi odottanutkaan?

Venäjä haluaa niin kovasti pitää kiinni ajatuksesta jostain kultaisesta suurvaltamenneisyydestään. Aika vain on ajanut sen ohi. Se yrittää epätoivoisesti todistella olevansa yhä yksi isoista pelureista mm. asevarustelulla, johon sillä ei yksinkertaisesti ole varaa ja jatkamalla tätä älytöntä peliään, jonka läpi se ei ilmeisesti ylemmyydentunnossaan vieläkään tajua ulkomaailman näkevän. 

Olen tähän saakka vähän hämmentyneenä ihmetellyt tiettyjen Euroopan maiden "benefit of doubt"- linjaa, jossa Venäjästä on haluttu uskoa vain hyvää, mutta eihän se varmasti sitä ole (ehkä koskaan?) ollutkaan. Kyse on ollut siitä, että pidetään ystävät lähellä ja viholliset vieläkin lähempänä. Nyt se raja alkaa ilmeisesti tulla vastaan ihan tosissaan. 

Ei venäläisdiplomaatin karkotus varmasti helppo päätös ollut. Ei vähiten siksi, että meidän asemamme on geopoliittisen sijaintinsa vuoksi erityisen hauras vielä jatkossakin. Eikä siksi, että seurauksena on melko varmasti se, että Venäjä kostaa tapahtuneen karkottamalla suomalaisdiplomaatin. 

Se oli kuitenkin päätös, joka oli tehtävä. Suomen maaraja Venäjän kanssa ei tule häviämään mihinkään, mutta Suomen on jo aikakin vetää uusia rajoja; rajoja, joilla se tietoisesti asettuu lännen kanssa samaan rintamaan. Venäjän yhä kestämättömämmäksi käyvä ylimielisyys ja piittamattomuus niistä arvoista sekä käytännöistä, joihin me muut olemme sitoutuneet, tulee vain ajamaan sitä kauemmas kansainvälisestä yhteisöstä. Meitä muita se puolestaan ajaa entistä enemmän miettimään, olisiko Nato sittenkin oikea ratkaisu. Ja siitä Venäjä saa syyttää vain omaa röyhkeyttään.

]]>
98 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252989-venaja-on-lannen-vihollinen#comments Kotimaa Diplomaattikarkotukset Informaatiovaikuttaminen Nato Suomen ja Venäjän suhteet Uhkaaminen Wed, 28 Mar 2018 09:45:02 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252989-venaja-on-lannen-vihollinen
Respectiä maahanmuuttajille http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252399-respectia-maahanmuuttajille <p>Suomessa on poliitikoita, joiden koko poliittinen ura on rakennettu maahanmuutolle ja sen vastustamiselle, koska se nähdään jatkuvasti pelkästään negatiivisena asiana. Sitten on niitä poliitikoita, jotka käyttävät tätä hyödyksi omassa politikoinnissaan, mutta silloinkin vain vaaleja edeltävinä kuukausina, epätoivoisessa yrityksessään osoittaa, mitä he poikkeavat niistä toisista poliitikoista.</p><p>Maahanmuuttajataustaisena suomalaisena &rdquo;tasavertaisuus&rdquo;, &rdquo;syrjimättömyys&rdquo;, &rdquo;rasisminvastaisuus&rdquo; ja &rdquo;yhtäläiset mahdollisuudet&rdquo; kuulostavat kovin kauniilta sanoilta. Valitettavan usein pelkiksi sanoiksi ne myös jäävät.</p><p>Sen tajuaa joka kerta kun näkee kansainvälisen maisterisihmisen paistamassa burgereita Mäkkärissä, vaikka hän aktiivisesti hakenut koulutustaan vastaavaa työtä.</p><p>Joka kerta kuulleessaan taas jostain väitöskirjan tehneestä uussuomalaisesta, joka nyt kelpaa vain siivoamaan vessoja.</p><p>Joka kerta kun sinut sivuutetaan työnhaussa, asuntomarkkinoilla ja kaikkialla muuallakin vain siksi, että olet Matin sijaan Muhammed.</p><p>Joka kerta kun kotoasi lähtiessä joudut psyykkaamaan itsesi kaikkien niiden herjojen, päällesi sylkemisten ja fyysisen käsiksikäymisen varalle vain siksi, että haluat osoittaa sisäistä vakaumustasi myös ulkoisesti jonkun kankaanpalan kautta.</p><p>Ovathan oikeusvaltion periaatteet kauniita sanoja, mutta näyttävät ulottuvan vain tietynvärisiin ihmisiin. Muille ne jäävät turhan usein unelmiksi, joiden turvin he pakenivat noita samoja asioita ja periaatteita julmasti polkevista maista.&nbsp;Vaaleaihoiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin muut suomalaiset. </p><p>Kaupunginvaltuutettuna käyn tätä samaa keskustelua jatkuvasti kollegoideni kanssa ja joka kerta se tulee heille yllätyksenä: </p><p>&rdquo;Eihän noin voi olla. Ei täällä Suomessa!&rdquo; </p><p>Näin se ikävä kyllä on. </p><p>Te valtaväestön edustajat vain olette siinä onnekkaan etuoikeutetusta asemassa, että teillä on mahdollisuus purjehtia läpi elämän ilman pelkoa siitä, että ne yhtäläiset mahdollisuudet päättyvät ihonväriisi.&nbsp;Tai sitä, että kaikki sinun edellytyksesi mitätöidään pelkästään taustasi perusteella. </p><p>Ruskeat siskot ja veljet. On aika vaatia enemmän yhteiskunnaltamme ja niiltä ihmisiltä, joista se koostuu. Aika lopettaa piileskely pelon tai häpeän vuoksi. Aika sanoa, että nyt on saatu tarpeeksi ja asioiden on parempi alkaa muuttua. Ei valheita, tyhjiä lupauksia eikä silmien ummistamista &ndash; on ihan sama, kuinka noin tekevät ihmiset motivoivat tekonsa tai kuinka he perustelevat nykytilanteen oikeutuksen. </p><p>Te kaikki varmaan jo tiedättekin, että mm. eläkkeet ovat niitä asioita, jotka muut maksavat. Ei, sinun työuran jälkeistä elämääsi ei todellakaan makseta, sillä rahalla, joka jokaisesta palkkakuitistasi vietiin. Sinun eläkkeesi maksavat ne seuraavat sukupolvet. Ja jos olet havahtunut tuohon, olet varmaan tajunnut myös, kuinka paljon ihmisiä tämä maa tarvitsee työskentelemään, maksamaan veroja ja pitämään eläkkeitä ja koko maata pystyssä? </p><p>Maahanmuutto ja talouskasvu korreloivat läntisissä yhteiskunnissa. Vilkaisepa tilastoja ja vilkaisepa esimerkiksi länsinaapuriin. Pelkästään viime vuonna noita ihmisiä tuli tähän maahan 17 000 lisää. Ne 17 000 tulivat tänne juuri maahanmuuton kautta. </p><p>Valtaväestöä sen sijaan kuoli viime vuonna enemmän kuin tilalle syntyi. Niin monella tapaa maahanmuutto on ainoa kestävä keino ylläpitää tätä maailman onnellisinta hyvinvointiyhteiskuntaa, etenkin sellaista, jossa kymmenet tuhannet eivät joko pysty tai halua työskennellä.&nbsp;</p><p>Me maahanmuuttajat tehdään niitä duuneja jotka monille suomalaisille eivät kelpaa. Meikäläiset todellakin muuttaa työnperässä. Me maahanmuuttajat pidetään huoli niistä vanhuksista, joiden asia monia ei kiinnosta muulloin kuin silloin, kun sillä pääsee lyömään maahanmuuttajia. Me maksetaan niitä veroja, joista sossurahat tulee niin, ettei lusmuilijoiden tarvitse vahingossakaan ottaa vastuuta omasta elämästään.&nbsp;</p><p>Kaikki te mutsienne kellarissa asuvat, internetin keskustelupalstoilla aamukolmelta kännissä ahdistustanne möykkäävät tyypit, jotka syytätte maahanmuuttajia kaikesta, joka teidän omassa elämässänne on pielessä (Esimerkkeinä: koulutuksen, työn, naisen ja näköalojen puute...), miettikääpä voisiko syy olla ihan omassa itsessänne ja omissa valinnoissanne?</p><p>Me elätetään teitä eikä toisinpäin. Sä tarviit meitä ja tää maa tarvii meitä. Ala siis elää sen mukaisesti ja osoita jotain kunnioitusta. Me ollaan samassa veneessä kaikki suomalaiset.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on poliitikoita, joiden koko poliittinen ura on rakennettu maahanmuutolle ja sen vastustamiselle, koska se nähdään jatkuvasti pelkästään negatiivisena asiana. Sitten on niitä poliitikoita, jotka käyttävät tätä hyödyksi omassa politikoinnissaan, mutta silloinkin vain vaaleja edeltävinä kuukausina, epätoivoisessa yrityksessään osoittaa, mitä he poikkeavat niistä toisista poliitikoista.

Maahanmuuttajataustaisena suomalaisena ”tasavertaisuus”, ”syrjimättömyys”, ”rasisminvastaisuus” ja ”yhtäläiset mahdollisuudet” kuulostavat kovin kauniilta sanoilta. Valitettavan usein pelkiksi sanoiksi ne myös jäävät.

Sen tajuaa joka kerta kun näkee kansainvälisen maisterisihmisen paistamassa burgereita Mäkkärissä, vaikka hän aktiivisesti hakenut koulutustaan vastaavaa työtä.

Joka kerta kuulleessaan taas jostain väitöskirjan tehneestä uussuomalaisesta, joka nyt kelpaa vain siivoamaan vessoja.

Joka kerta kun sinut sivuutetaan työnhaussa, asuntomarkkinoilla ja kaikkialla muuallakin vain siksi, että olet Matin sijaan Muhammed.

Joka kerta kun kotoasi lähtiessä joudut psyykkaamaan itsesi kaikkien niiden herjojen, päällesi sylkemisten ja fyysisen käsiksikäymisen varalle vain siksi, että haluat osoittaa sisäistä vakaumustasi myös ulkoisesti jonkun kankaanpalan kautta.

Ovathan oikeusvaltion periaatteet kauniita sanoja, mutta näyttävät ulottuvan vain tietynvärisiin ihmisiin. Muille ne jäävät turhan usein unelmiksi, joiden turvin he pakenivat noita samoja asioita ja periaatteita julmasti polkevista maista. Vaaleaihoiset suomalaiset ovat tasa-arvoisempia kuin muut suomalaiset.

Kaupunginvaltuutettuna käyn tätä samaa keskustelua jatkuvasti kollegoideni kanssa ja joka kerta se tulee heille yllätyksenä:

”Eihän noin voi olla. Ei täällä Suomessa!”

Näin se ikävä kyllä on.

Te valtaväestön edustajat vain olette siinä onnekkaan etuoikeutetusta asemassa, että teillä on mahdollisuus purjehtia läpi elämän ilman pelkoa siitä, että ne yhtäläiset mahdollisuudet päättyvät ihonväriisi. Tai sitä, että kaikki sinun edellytyksesi mitätöidään pelkästään taustasi perusteella.

Ruskeat siskot ja veljet. On aika vaatia enemmän yhteiskunnaltamme ja niiltä ihmisiltä, joista se koostuu. Aika lopettaa piileskely pelon tai häpeän vuoksi. Aika sanoa, että nyt on saatu tarpeeksi ja asioiden on parempi alkaa muuttua. Ei valheita, tyhjiä lupauksia eikä silmien ummistamista – on ihan sama, kuinka noin tekevät ihmiset motivoivat tekonsa tai kuinka he perustelevat nykytilanteen oikeutuksen.

Te kaikki varmaan jo tiedättekin, että mm. eläkkeet ovat niitä asioita, jotka muut maksavat. Ei, sinun työuran jälkeistä elämääsi ei todellakaan makseta, sillä rahalla, joka jokaisesta palkkakuitistasi vietiin. Sinun eläkkeesi maksavat ne seuraavat sukupolvet. Ja jos olet havahtunut tuohon, olet varmaan tajunnut myös, kuinka paljon ihmisiä tämä maa tarvitsee työskentelemään, maksamaan veroja ja pitämään eläkkeitä ja koko maata pystyssä?

Maahanmuutto ja talouskasvu korreloivat läntisissä yhteiskunnissa. Vilkaisepa tilastoja ja vilkaisepa esimerkiksi länsinaapuriin. Pelkästään viime vuonna noita ihmisiä tuli tähän maahan 17 000 lisää. Ne 17 000 tulivat tänne juuri maahanmuuton kautta.

Valtaväestöä sen sijaan kuoli viime vuonna enemmän kuin tilalle syntyi. Niin monella tapaa maahanmuutto on ainoa kestävä keino ylläpitää tätä maailman onnellisinta hyvinvointiyhteiskuntaa, etenkin sellaista, jossa kymmenet tuhannet eivät joko pysty tai halua työskennellä. 

Me maahanmuuttajat tehdään niitä duuneja jotka monille suomalaisille eivät kelpaa. Meikäläiset todellakin muuttaa työnperässä. Me maahanmuuttajat pidetään huoli niistä vanhuksista, joiden asia monia ei kiinnosta muulloin kuin silloin, kun sillä pääsee lyömään maahanmuuttajia. Me maksetaan niitä veroja, joista sossurahat tulee niin, ettei lusmuilijoiden tarvitse vahingossakaan ottaa vastuuta omasta elämästään. 

Kaikki te mutsienne kellarissa asuvat, internetin keskustelupalstoilla aamukolmelta kännissä ahdistustanne möykkäävät tyypit, jotka syytätte maahanmuuttajia kaikesta, joka teidän omassa elämässänne on pielessä (Esimerkkeinä: koulutuksen, työn, naisen ja näköalojen puute...), miettikääpä voisiko syy olla ihan omassa itsessänne ja omissa valinnoissanne?

Me elätetään teitä eikä toisinpäin. Sä tarviit meitä ja tää maa tarvii meitä. Ala siis elää sen mukaisesti ja osoita jotain kunnioitusta. Me ollaan samassa veneessä kaikki suomalaiset. 

]]>
93 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252399-respectia-maahanmuuttajille#comments Maahanmuutto Pakolaiset Politiikka Työllisyys Työperäinen maahanmuutto Fri, 16 Mar 2018 14:41:00 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252399-respectia-maahanmuuttajille
No-ne-somalit http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251314-no-ne-somalit <p>2000-luvun alkupuolella olin liikenteessä Turun keskustassa yöelämän ollessa vauhdikkaimmillaan. Kello oli jotain puoli kolmen jälkeen aamulla. Näin kahden suomalaismiehen tappelevan jostain, mikä baari-illan jälkeen on Suomessa ihan tavallista käytöstä nakkikioskin lähettyvillä.</p><p>Olin jo tottunut tuohon, mutta tuolla kertaa siinä näkymässä pysähdytti se, että kundit haukkuivat toisiaan riidan keskellä &rdquo;saatanan somaliksi&rdquo;. Ensialkuun olin huvittunut, mutta sitten alkoivat nostaa päätään ihan toisenlaiset tunteet. Missä vaiheessa minun identiteetistäni tuli haukkumasana?</p><p>Olin surullinen, loukkaantunut, vihainenkin. Kuinka he kehtasivat? Mitä oli tapahtunut? Ja miksi?</p><p>Aloin katsella ympärilleni eri lailla ja huomasin, että me ensimmäisen polven somalit oltiin epäonnistumassa uudessa kotimaassamme. Syitä oli monia. Niin moni asia oli niin uutta ja erilaista: ilmasto, kieli, kulttuuri, suomalaisten tuppisuisuus... mutta vikaa oli myös omissa asenteissamme.</p><p>Jossain vaiheessa minua turhautti niin, että olin jopa vihainen &rdquo;omilleni&rdquo;. Sisäisesti aloin jopa inhota syntyperääni, mikä on kuitenkin yksi niistä asioista, joihin kukaan meistä ei voi mitenkään vaikuttaa. Muistan, kuinka jotkut eivät edes uskaltaneet myöntää olevansa somaleja. Mitä enemmän asiaan tutustuin, sitä enemmän tajusin, ettei syy ollut kokonaan meidän, vaan tämän hyvinvointiyhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmän, johon jengi oli kotiutettu.</p><p>Ensimmäisen polven somaleille opetettiin, miten hakea rahallista apua, ei miten löytää työ, miten ja missä kouluttautua ta miten päästä elämässä eteenpäin. Ennen kaikkea meiltä puuttuivat kaikki ne verkostot, joiden avulla ihmiset pääsevät kiinni juttuihin ja mahdollisuuksiin ja sitä kautta menestykseen. Niitä ei ollut, koska meillä ei ollut syntymästämme ja perhetaustamme kasvamaan lähteneitä juuria, mutta myös, koska kieli esti niiden luomisen.</p><p>Työttömyys oli korkealla, samoin nuorten syrjäytyminen.</p><p>1990- luvulta 2000- luvulle suurin osa somalialaisista eli vain puoliksi. Eli ajatus, että kaikki tämä oli vain väliaikaista ja että kohta päästäisiin palaamaan takaisin. Tuo unelma kesti aikansa, mutta todellisuus pisti sen uusiksi. Näin kävi meille kaikille, myös minulle.</p><p>Tilanne siellä &rdquo;kotona&rdquo; ei parantunutkaan. Somalian levottomuudet vain jatkuivat. Klaanisotien jälkeen tuli voimaan islamin laki, jonka aikana tilanne rauhoittuikin ehkä noin puoleksi vuodeksi. Sitten tuli Etiopian armeija ulkovaltojen tuella. Ja sitten syttyi sisällissota. Sitten tuli merirosvous. Ja sitten islamistien terroriryhmät. Ihan niinkuin kaikki tietävät.</p><p>Tässä vaiheessa sinnikkäimpienkin oli pakko tajuta, että sitä elämää, jota oltiin odotettu ei enää tulisi. Meidän oli alettava tosissamme rakentaa elämämme täällä ja tehdä töitä oman tulevaisuutemme eteen.</p><p>Jengi alkoi luoda kontakteja ja tuli ryminällä mukaan mm. kuljetusalalle, palveluammatteihin ja hoiva-alalle. Alettiin järjestäytyä ja suunnitelmallisesti tehdä töitä yhteisön, sen Suomeen juurruttamisen ja sen kokemien haasteiden ja ongelmien eteen.</p><p>Joskus kuulee valitusta siitä, kuinka somaleilla on kymmeniä yhdistyksiä ja niitä kaikkia tuetaan hirveillä julkisilla varoilla. Pitkän linjan järjestöaktiivina voin kertoa, ettei tuo ole totta, niinkuin kuka tahansa tässä yhdistysten luvatussa maassa järjestötoiminnassa mukana oleva tietää. Jotkut isoimmista saavat julkisia avustuksia, mutta isommat ovat niiden kuviotkin. Suurimmaksi osaksi tuloksia puserretaan esiin talkoovoimin ja todella pienin käytännön resurssein.</p><p>Yhdistysten kautta on tehty aktiivista vaikutustyötä yhteisön parissa. Sillä on edesautettu nuoretn tulevaisuutta mm. tukemalla heidän koulunkäyntiään. On tärkeää muistaa, että monen täälläkin syntyneen suomensomalin vanhemmat tulevat olosuhteista, joissa kouluja ei ole välttämättä käyty senkään vertaa, että olisi koskaan opittu edes lukemaan. Siksi noilla lapsilla ei ole mahdollisuuksia saada esimerkiksi läksyihin kotona samanlaista apua kuin joillain muilla lapsilla ja siksi olemme yhteisönä ottaneet tämän asiaksemme. Kaikki teistäkin ehkä tuntee sen afrikkalaisen sanonnan siitä, kuinka lapsen kasvattamiseen tarvitaan ihan koko kylä.</p><p>Olemme tukeneen lasten liikkumista ja urheiluharrastuksia, olleet apuna vanhusten hoidossa (perinteiset lähtömaiden perheyhteisöt kun ovat monella nyt hajaantuneet ympäri maailmaa) auttaneet ihmisiä pääsemään sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan (kun kaikki on uutta, ei ihmisellä ole mitään käsitystä kuinka paljon on vielä asioita, joista hän ei ole koskaan kuullutkaan) ja tsempanneet nuoria eteenpäin niin koulutukseen kuin työelämään, mm. eri koulutusmahdollisuuksia kartoittamalla ja CV:n teon kaltaisissa taidoissa opastaen. Kolmas sektori on siis ollut ratkaisevassa asemassa toimiessaan linkkinä uusien tulijoiden ja uuden maan välillä.</p><p>Halusin kirjoittaa tämän blogin koska tiedän niin monia somalinuoria, jotka painiskelevat edelleen identiteettikriisin kanssa ihan niinkuin tiedän olevan kantasuomalaisissa olevan niitä, jotka haluavat vain osoittaa, että me olemme ryhmänä ihan yhtä tuomittuja epäonnistumaan kuin mitä romanien uskottiin olevan enen meitä.</p><p>(Tuosta tuli muuten mieleen yksi järjestökentän tapahtuma, jossa romanijärjestön edustaja kertoi yhteisöönsä kohdistuneista ennakkoluuloista ja vihamielisistä asenteista. &rdquo;Onneksi tulivat somalit&rdquo;, hän nauroi. &rdquo;Meistä tuli enää vain toiseksi vihatuin ryhmä!&rdquo;)</p><p>Haluan muistuttaa, etteivät nuo ihmiset ole oikeassa. Uskon ihan oikeasti, että somaleilla tulee pitkällä tähtäimellä olemaan positiivinen vaikutus suomalaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Ei tämä millään hokkus pokkus- tempulla tule tapahtumaan, vaan pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja sillä, että näille ensimmäisen ja toisen polven suomalaisille (<em>ei</em> toisen ja kolmannen polven somaleille) annetaan mahdollisuuksia, joilla he pärjäävät tässä maassa ja ovat hyödyksi paitsi itselleen, myös tälle maalle.</p><p>Viimeisen kymmenen vuoden aikana muutos on jo alkanut ja sen tulokset ovat ihan selkeästi nähtävissä.&nbsp; Somalinaisten lapsimäärä on kääntynyt voimakkaaseen laskuun, koska nuoret kouluttatutuvat ihan eri mittakaavassa kuin aikaisemmin. Somalitaustaisten oppilaiden osuus toisen asteen opiskelijoista (niin lukio kuin ammattikoulut) on puolestaan käntynyt jyrkkään nousuun. Yhteiskunnallisen osallisuuden ja aktiivisuuden kasvusta kertoo mm. oikeusministeriön tällä viikolla julkaisema &rdquo;demokratia ja äänestys&rdquo;- tutkimus, joka kertoo somaliyhteisön äänestysprosentin olevan samaa luokkaa kantasuomalaisten kanssa. Kaikista maahanmuuttajayhteisöistä se onkin jo pitkään ollut korkeimpia.</p><p>Kirjoitan tätä myös siksi, että minullekin on siunaantunut noita jälkeläisiä ja todellakin toivon (voiko sanoa, että odotan?) että he kouluttautuvat ja menestyvät tässä maassa; ainoassa kotimaassa joka heillä on koskaan ollut. Toivon, että he saavat vapaasti päästä toteuttamaan täyden potentiaalinsa ja menestyä ilman, että heille olla jatkuvasti hokemassa sitä, ettei tämä ole heidän paikkansa eikä heillä ole oikeutta siihan ja tuohon tai että ei heistä ole johonkin koska somali. Että lopulta ne viimeisetkin sissit väsyisivät ristiretkeensä ja antaisivat lasteni olla maahanmuuttajien sijaan sitä, mitä he meidän vanhempiensakin silmissä ovat: ihan tavallisia lapsia. Ihania, rakkaita, ainutlaatuisia, lahjakkaita, fiksuja ja valoisia lapsia.</p><p>PS. Tiesitkö,että Suomessa on somalilääkäreitä jo ainakin 15? Ja että lisää valmistuu joka vuosi? Ja että jos kaikki palvelualalla työskentelevät somalit (siivoojat, kaupan henkilökunta, bussikuskit, taksinkuljettajat jne.) menisivät lakkoon, niin sen vaikutukset saisi huomata ihan koko Suomi.</p><p>Oletko myös huomannut, että lentokentillä sinun turvallisuutesi on niinikään näiden turvallisuusalalla toimivien nuorten ammattilaisten käsissä? Edellisten kunnallisvaalien jälkeen meistä löytyy myös 12 valtuutettua, ympäri Suomen ja puoluerajojen. Meistä löytyy niin jalkapalloilijoita, laulajia, supermalleja, näyttelijöitä, kirjailijoita, tohtoreita, presidenttiehdokkaita, poliitikkoja... ja ihan tavallisia Faraheja ja Fadumoja. Ja joka ikinen meistä on arvokas.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 2000-luvun alkupuolella olin liikenteessä Turun keskustassa yöelämän ollessa vauhdikkaimmillaan. Kello oli jotain puoli kolmen jälkeen aamulla. Näin kahden suomalaismiehen tappelevan jostain, mikä baari-illan jälkeen on Suomessa ihan tavallista käytöstä nakkikioskin lähettyvillä.

Olin jo tottunut tuohon, mutta tuolla kertaa siinä näkymässä pysähdytti se, että kundit haukkuivat toisiaan riidan keskellä ”saatanan somaliksi”. Ensialkuun olin huvittunut, mutta sitten alkoivat nostaa päätään ihan toisenlaiset tunteet. Missä vaiheessa minun identiteetistäni tuli haukkumasana?

Olin surullinen, loukkaantunut, vihainenkin. Kuinka he kehtasivat? Mitä oli tapahtunut? Ja miksi?

Aloin katsella ympärilleni eri lailla ja huomasin, että me ensimmäisen polven somalit oltiin epäonnistumassa uudessa kotimaassamme. Syitä oli monia. Niin moni asia oli niin uutta ja erilaista: ilmasto, kieli, kulttuuri, suomalaisten tuppisuisuus... mutta vikaa oli myös omissa asenteissamme.

Jossain vaiheessa minua turhautti niin, että olin jopa vihainen ”omilleni”. Sisäisesti aloin jopa inhota syntyperääni, mikä on kuitenkin yksi niistä asioista, joihin kukaan meistä ei voi mitenkään vaikuttaa. Muistan, kuinka jotkut eivät edes uskaltaneet myöntää olevansa somaleja. Mitä enemmän asiaan tutustuin, sitä enemmän tajusin, ettei syy ollut kokonaan meidän, vaan tämän hyvinvointiyhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmän, johon jengi oli kotiutettu.

Ensimmäisen polven somaleille opetettiin, miten hakea rahallista apua, ei miten löytää työ, miten ja missä kouluttautua ta miten päästä elämässä eteenpäin. Ennen kaikkea meiltä puuttuivat kaikki ne verkostot, joiden avulla ihmiset pääsevät kiinni juttuihin ja mahdollisuuksiin ja sitä kautta menestykseen. Niitä ei ollut, koska meillä ei ollut syntymästämme ja perhetaustamme kasvamaan lähteneitä juuria, mutta myös, koska kieli esti niiden luomisen.

Työttömyys oli korkealla, samoin nuorten syrjäytyminen.

1990- luvulta 2000- luvulle suurin osa somalialaisista eli vain puoliksi. Eli ajatus, että kaikki tämä oli vain väliaikaista ja että kohta päästäisiin palaamaan takaisin. Tuo unelma kesti aikansa, mutta todellisuus pisti sen uusiksi. Näin kävi meille kaikille, myös minulle.

Tilanne siellä ”kotona” ei parantunutkaan. Somalian levottomuudet vain jatkuivat. Klaanisotien jälkeen tuli voimaan islamin laki, jonka aikana tilanne rauhoittuikin ehkä noin puoleksi vuodeksi. Sitten tuli Etiopian armeija ulkovaltojen tuella. Ja sitten syttyi sisällissota. Sitten tuli merirosvous. Ja sitten islamistien terroriryhmät. Ihan niinkuin kaikki tietävät.

Tässä vaiheessa sinnikkäimpienkin oli pakko tajuta, että sitä elämää, jota oltiin odotettu ei enää tulisi. Meidän oli alettava tosissamme rakentaa elämämme täällä ja tehdä töitä oman tulevaisuutemme eteen.

Jengi alkoi luoda kontakteja ja tuli ryminällä mukaan mm. kuljetusalalle, palveluammatteihin ja hoiva-alalle. Alettiin järjestäytyä ja suunnitelmallisesti tehdä töitä yhteisön, sen Suomeen juurruttamisen ja sen kokemien haasteiden ja ongelmien eteen.

Joskus kuulee valitusta siitä, kuinka somaleilla on kymmeniä yhdistyksiä ja niitä kaikkia tuetaan hirveillä julkisilla varoilla. Pitkän linjan järjestöaktiivina voin kertoa, ettei tuo ole totta, niinkuin kuka tahansa tässä yhdistysten luvatussa maassa järjestötoiminnassa mukana oleva tietää. Jotkut isoimmista saavat julkisia avustuksia, mutta isommat ovat niiden kuviotkin. Suurimmaksi osaksi tuloksia puserretaan esiin talkoovoimin ja todella pienin käytännön resurssein.

Yhdistysten kautta on tehty aktiivista vaikutustyötä yhteisön parissa. Sillä on edesautettu nuoretn tulevaisuutta mm. tukemalla heidän koulunkäyntiään. On tärkeää muistaa, että monen täälläkin syntyneen suomensomalin vanhemmat tulevat olosuhteista, joissa kouluja ei ole välttämättä käyty senkään vertaa, että olisi koskaan opittu edes lukemaan. Siksi noilla lapsilla ei ole mahdollisuuksia saada esimerkiksi läksyihin kotona samanlaista apua kuin joillain muilla lapsilla ja siksi olemme yhteisönä ottaneet tämän asiaksemme. Kaikki teistäkin ehkä tuntee sen afrikkalaisen sanonnan siitä, kuinka lapsen kasvattamiseen tarvitaan ihan koko kylä.

Olemme tukeneen lasten liikkumista ja urheiluharrastuksia, olleet apuna vanhusten hoidossa (perinteiset lähtömaiden perheyhteisöt kun ovat monella nyt hajaantuneet ympäri maailmaa) auttaneet ihmisiä pääsemään sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan (kun kaikki on uutta, ei ihmisellä ole mitään käsitystä kuinka paljon on vielä asioita, joista hän ei ole koskaan kuullutkaan) ja tsempanneet nuoria eteenpäin niin koulutukseen kuin työelämään, mm. eri koulutusmahdollisuuksia kartoittamalla ja CV:n teon kaltaisissa taidoissa opastaen. Kolmas sektori on siis ollut ratkaisevassa asemassa toimiessaan linkkinä uusien tulijoiden ja uuden maan välillä.

Halusin kirjoittaa tämän blogin koska tiedän niin monia somalinuoria, jotka painiskelevat edelleen identiteettikriisin kanssa ihan niinkuin tiedän olevan kantasuomalaisissa olevan niitä, jotka haluavat vain osoittaa, että me olemme ryhmänä ihan yhtä tuomittuja epäonnistumaan kuin mitä romanien uskottiin olevan enen meitä.

(Tuosta tuli muuten mieleen yksi järjestökentän tapahtuma, jossa romanijärjestön edustaja kertoi yhteisöönsä kohdistuneista ennakkoluuloista ja vihamielisistä asenteista. ”Onneksi tulivat somalit”, hän nauroi. ”Meistä tuli enää vain toiseksi vihatuin ryhmä!”)

Haluan muistuttaa, etteivät nuo ihmiset ole oikeassa. Uskon ihan oikeasti, että somaleilla tulee pitkällä tähtäimellä olemaan positiivinen vaikutus suomalaisuuteen ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Ei tämä millään hokkus pokkus- tempulla tule tapahtumaan, vaan pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja sillä, että näille ensimmäisen ja toisen polven suomalaisille (ei toisen ja kolmannen polven somaleille) annetaan mahdollisuuksia, joilla he pärjäävät tässä maassa ja ovat hyödyksi paitsi itselleen, myös tälle maalle.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana muutos on jo alkanut ja sen tulokset ovat ihan selkeästi nähtävissä.  Somalinaisten lapsimäärä on kääntynyt voimakkaaseen laskuun, koska nuoret kouluttatutuvat ihan eri mittakaavassa kuin aikaisemmin. Somalitaustaisten oppilaiden osuus toisen asteen opiskelijoista (niin lukio kuin ammattikoulut) on puolestaan käntynyt jyrkkään nousuun. Yhteiskunnallisen osallisuuden ja aktiivisuuden kasvusta kertoo mm. oikeusministeriön tällä viikolla julkaisema ”demokratia ja äänestys”- tutkimus, joka kertoo somaliyhteisön äänestysprosentin olevan samaa luokkaa kantasuomalaisten kanssa. Kaikista maahanmuuttajayhteisöistä se onkin jo pitkään ollut korkeimpia.

Kirjoitan tätä myös siksi, että minullekin on siunaantunut noita jälkeläisiä ja todellakin toivon (voiko sanoa, että odotan?) että he kouluttautuvat ja menestyvät tässä maassa; ainoassa kotimaassa joka heillä on koskaan ollut. Toivon, että he saavat vapaasti päästä toteuttamaan täyden potentiaalinsa ja menestyä ilman, että heille olla jatkuvasti hokemassa sitä, ettei tämä ole heidän paikkansa eikä heillä ole oikeutta siihan ja tuohon tai että ei heistä ole johonkin koska somali. Että lopulta ne viimeisetkin sissit väsyisivät ristiretkeensä ja antaisivat lasteni olla maahanmuuttajien sijaan sitä, mitä he meidän vanhempiensakin silmissä ovat: ihan tavallisia lapsia. Ihania, rakkaita, ainutlaatuisia, lahjakkaita, fiksuja ja valoisia lapsia.

PS. Tiesitkö,että Suomessa on somalilääkäreitä jo ainakin 15? Ja että lisää valmistuu joka vuosi? Ja että jos kaikki palvelualalla työskentelevät somalit (siivoojat, kaupan henkilökunta, bussikuskit, taksinkuljettajat jne.) menisivät lakkoon, niin sen vaikutukset saisi huomata ihan koko Suomi.

Oletko myös huomannut, että lentokentillä sinun turvallisuutesi on niinikään näiden turvallisuusalalla toimivien nuorten ammattilaisten käsissä? Edellisten kunnallisvaalien jälkeen meistä löytyy myös 12 valtuutettua, ympäri Suomen ja puoluerajojen. Meistä löytyy niin jalkapalloilijoita, laulajia, supermalleja, näyttelijöitä, kirjailijoita, tohtoreita, presidenttiehdokkaita, poliitikkoja... ja ihan tavallisia Faraheja ja Fadumoja. Ja joka ikinen meistä on arvokas.

]]>
15 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251314-no-ne-somalit#comments Kotimaa Asenne tulevaisuuteen Identiteettikriisi Kotoutuminen Menestyminen Somalit Fri, 23 Feb 2018 16:18:16 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251314-no-ne-somalit
100 vuotta sisällissodasta– kuinka yhtenäinen Suomi on nyt? http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250342-100-vuotta-sisallissodasta-kuinka-yhtenainen-suomi-on-nyt <p>Siinä, missä vuosi 1917 muistetaan Suomen kansan itsenäisyydestä ja yhtenäisyydestä, on vuosi 1918 jäänyt maamme historiaan täysin eri syistä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen sisällissodan syttymisestä.</p><p>Sisällissota, kansalaissota, vapaussota &ndash; mitä nimeä siitä haluaakaan käyttää. Tuo sota repi maan kahtia jakaen sen punaisiin ja valkoisiin. Joissain osissa Suomea nuo rintamalinjat elävät kuulemma jollain tasolla edelleen.</p><p>Sisällissotia on varmasti yhtä paljon kuin on niitä käyviä maitakin, mutta on asioita, jotka niitä kaikkia yhdistävät.</p><p>Ne syntyvät yhteiskunnan sisäisistä jännitteistä ja kansan tyytymättömyydestä, joihin valtiovalta ei ole pystynyt tarjoamaan ratkaisua. Ja kun kansallinen yhtenäisyys murenee, avaa se oven ulkopuolelta tulevalle vaikuttamiselle. Suomessa tuo näkyi siinä, että jo ennen vuotta 1918 olemassa olleet Saksan ja Venäjän poliittiset intressit Suomea kohtaan saivat nyt mahdollisuuden sekaantua sotaan omien etujensa edistämiseksi.</p><p>Saksa varusteli valkoisia, Venäjä punaisia.</p><p>(Näin maahanmuuttajana on muuten jaksanut ihmetyttää, että mistä ne ovat voineet tietää että kuka on ollut valkoinen ja kuka punainen kun <em>kaikki</em> täällä olivat valkoisia!)</p><p>Olen monesti kuullut sanottavan, että Suomessa tarvittiin toinen sota yhdistämään kansa. Talvisodassa koko kansa taisteli yhteistä vihollista vastaan. Menneisyyden haamut eivät jättäneet Suomea rauhaan tosin tuolloinkaan: ensin se vihollinen oli Venäjä, sitten ajettiinkin takaa saksalaisia.</p><p>Koulun historiankirjojen lisäksi minulla on omakohtaista kokemusta sisällissodasta ja siitä, mihin se pahimmillaan johtaa. Synnyinmaassani Somaliassa sota on kestänyt jo melkein koko elinikäni. Ensin sotaa kävivät kaksi suurinta klaania. Silloinen presidentti oli Darood-klaanista ja häntä vastaan kävi sotaa Hawiye-klaanin johtama armeija. Sota ei päättynyt edes siihen, kun kyseinen presidentti pakeni maasta, vaan sodan voittaneen klaanin kesken syntyi valtataistelu, jonka vaikutukset ovat nähtävissä maan politiikassa tänäkin päivänä.</p><p>Tilanne, jossa kansa nousee toisiaan vastaan ja naapureista tulee toistensa vihollisia on aivan hirveä enkä toivoisi sitä kenellekään. Kauheinta on ollut juuri kuulla, kuinka ihan tavallinen ihminen on usutettu omia naapureitaan vastaan ja tilanne on johtanut siihen, että on pitänyt ampua kuoliaaksi ihminen, jonka kanssa on jakanut arkea koko ikänsä. Näin tehokkaasti se propagandakoneisto meilläkin hommansa hoiti.</p><p>Tavalliselle kansalle X osoitettiin vihollinen Y, jota syyttää kaikesta siitä, miksi heillä olivat asiat huonosti. Tällä perusteltiin sitä, että heitä ja heidän omaisuuttaan vastaan oli oikeutettua hyökätä. Kovin tuttu kuvio monesta muustakin maasta, eikö?</p><p>Suomessa sodasta on vaiettu pitkään. Oikeastaan siitä on alettu puhua vasta viime vuosina. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten tuota kipeää ajanjaksoa maan historiassa tullaan tämän vuoden aikana käsittelemään ja minkälaiseen eheytymiseen se kenties johtaa. Joko puhumiseen nyt ollaan valmiita? Vai halutaanko sota yhä haudata niiden kymmenientuhansien siinä tapettujen lailla?</p><p>Itse en uskalla edes arvata, kuinka kauan tulee menemään, ennenkuin Somalian arvet alkavat parantua. Oman sukupolveni (ja sen, joka ei ole rauhaa eläessään nähnytkään) vuoksi kuitenkin toivon, ettei sitä tarvitsisi ihan vuosisataa odottaa.&nbsp; Omani on jo aloittanut työn tämän eteen: viime vuonna Turussa järjestettiin ensimmäinen anteeksiantoseminaari, jonka pohjalta on tarkoituksena kehittää muuallekin maailmaan vietävä konsepti.</p><p>Vain historiansa tuntemalla ja ymmärtämällä voi kansa välttää&nbsp; toistamasta samoja virheitä uudestaan. Kun katson nyt ympärilleni suomalaisessa yhteiskunnassa, minusta tuntuu, ettei se ehkä koskaan tämän 100 vuoden aikana ole ollut näin jakautunut omiin leireihinsä, jotka pitävät toisiaan vihollisina. Samalla näemme taas, miten se mahdollistaa ulkoapäin tulevan vaikutusvallan vahvistumisen. Itänaapurin rahoitus löytyy monen eripuraa Suomessa lietsovan tahon taustalta ja sen informaatiovaikuttaminen on maassamme koko ajan vain selvempää.</p><p>Minkälainen ihme tarvittaisiin yhdistämään kansa nyt? Unohtamaan erimielisyytemme, kenties eri taustoja edustavan moninaisuutemme ja liittoutumaan yhdessä suomalaisuuden alle? Ylpeinä oikeusvaltiostamme, demokratiastamme ja niistä arvoista, joille tämä maa on rakennettu; jotka me kaikki jaamme, ja joita me olemme valmiita tarvittaessa puolustamaan? Ei kai siihen <em>aina</em> sotaa vaadita?&nbsp;</p><p>Pelkät presidentinvaalit siihen tuskin riittiivät. Koska ne seuraavat lätkän maailmanmestaruuskisat taas olivatkaan...?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Siinä, missä vuosi 1917 muistetaan Suomen kansan itsenäisyydestä ja yhtenäisyydestä, on vuosi 1918 jäänyt maamme historiaan täysin eri syistä. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen sisällissodan syttymisestä.

Sisällissota, kansalaissota, vapaussota – mitä nimeä siitä haluaakaan käyttää. Tuo sota repi maan kahtia jakaen sen punaisiin ja valkoisiin. Joissain osissa Suomea nuo rintamalinjat elävät kuulemma jollain tasolla edelleen.

Sisällissotia on varmasti yhtä paljon kuin on niitä käyviä maitakin, mutta on asioita, jotka niitä kaikkia yhdistävät.

Ne syntyvät yhteiskunnan sisäisistä jännitteistä ja kansan tyytymättömyydestä, joihin valtiovalta ei ole pystynyt tarjoamaan ratkaisua. Ja kun kansallinen yhtenäisyys murenee, avaa se oven ulkopuolelta tulevalle vaikuttamiselle. Suomessa tuo näkyi siinä, että jo ennen vuotta 1918 olemassa olleet Saksan ja Venäjän poliittiset intressit Suomea kohtaan saivat nyt mahdollisuuden sekaantua sotaan omien etujensa edistämiseksi.

Saksa varusteli valkoisia, Venäjä punaisia.

(Näin maahanmuuttajana on muuten jaksanut ihmetyttää, että mistä ne ovat voineet tietää että kuka on ollut valkoinen ja kuka punainen kun kaikki täällä olivat valkoisia!)

Olen monesti kuullut sanottavan, että Suomessa tarvittiin toinen sota yhdistämään kansa. Talvisodassa koko kansa taisteli yhteistä vihollista vastaan. Menneisyyden haamut eivät jättäneet Suomea rauhaan tosin tuolloinkaan: ensin se vihollinen oli Venäjä, sitten ajettiinkin takaa saksalaisia.

Koulun historiankirjojen lisäksi minulla on omakohtaista kokemusta sisällissodasta ja siitä, mihin se pahimmillaan johtaa. Synnyinmaassani Somaliassa sota on kestänyt jo melkein koko elinikäni. Ensin sotaa kävivät kaksi suurinta klaania. Silloinen presidentti oli Darood-klaanista ja häntä vastaan kävi sotaa Hawiye-klaanin johtama armeija. Sota ei päättynyt edes siihen, kun kyseinen presidentti pakeni maasta, vaan sodan voittaneen klaanin kesken syntyi valtataistelu, jonka vaikutukset ovat nähtävissä maan politiikassa tänäkin päivänä.

Tilanne, jossa kansa nousee toisiaan vastaan ja naapureista tulee toistensa vihollisia on aivan hirveä enkä toivoisi sitä kenellekään. Kauheinta on ollut juuri kuulla, kuinka ihan tavallinen ihminen on usutettu omia naapureitaan vastaan ja tilanne on johtanut siihen, että on pitänyt ampua kuoliaaksi ihminen, jonka kanssa on jakanut arkea koko ikänsä. Näin tehokkaasti se propagandakoneisto meilläkin hommansa hoiti.

Tavalliselle kansalle X osoitettiin vihollinen Y, jota syyttää kaikesta siitä, miksi heillä olivat asiat huonosti. Tällä perusteltiin sitä, että heitä ja heidän omaisuuttaan vastaan oli oikeutettua hyökätä. Kovin tuttu kuvio monesta muustakin maasta, eikö?

Suomessa sodasta on vaiettu pitkään. Oikeastaan siitä on alettu puhua vasta viime vuosina. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, miten tuota kipeää ajanjaksoa maan historiassa tullaan tämän vuoden aikana käsittelemään ja minkälaiseen eheytymiseen se kenties johtaa. Joko puhumiseen nyt ollaan valmiita? Vai halutaanko sota yhä haudata niiden kymmenientuhansien siinä tapettujen lailla?

Itse en uskalla edes arvata, kuinka kauan tulee menemään, ennenkuin Somalian arvet alkavat parantua. Oman sukupolveni (ja sen, joka ei ole rauhaa eläessään nähnytkään) vuoksi kuitenkin toivon, ettei sitä tarvitsisi ihan vuosisataa odottaa.  Omani on jo aloittanut työn tämän eteen: viime vuonna Turussa järjestettiin ensimmäinen anteeksiantoseminaari, jonka pohjalta on tarkoituksena kehittää muuallekin maailmaan vietävä konsepti.

Vain historiansa tuntemalla ja ymmärtämällä voi kansa välttää  toistamasta samoja virheitä uudestaan. Kun katson nyt ympärilleni suomalaisessa yhteiskunnassa, minusta tuntuu, ettei se ehkä koskaan tämän 100 vuoden aikana ole ollut näin jakautunut omiin leireihinsä, jotka pitävät toisiaan vihollisina. Samalla näemme taas, miten se mahdollistaa ulkoapäin tulevan vaikutusvallan vahvistumisen. Itänaapurin rahoitus löytyy monen eripuraa Suomessa lietsovan tahon taustalta ja sen informaatiovaikuttaminen on maassamme koko ajan vain selvempää.

Minkälainen ihme tarvittaisiin yhdistämään kansa nyt? Unohtamaan erimielisyytemme, kenties eri taustoja edustavan moninaisuutemme ja liittoutumaan yhdessä suomalaisuuden alle? Ylpeinä oikeusvaltiostamme, demokratiastamme ja niistä arvoista, joille tämä maa on rakennettu; jotka me kaikki jaamme, ja joita me olemme valmiita tarvittaessa puolustamaan? Ei kai siihen aina sotaa vaadita? 

Pelkät presidentinvaalit siihen tuskin riittiivät. Koska ne seuraavat lätkän maailmanmestaruuskisat taas olivatkaan...?

]]>
61 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250342-100-vuotta-sisallissodasta-kuinka-yhtenainen-suomi-on-nyt#comments Kotimaa Informaatiosota Sisällissota 1918 Suomi Venäjä Yhteiskunta Fri, 02 Feb 2018 19:55:06 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250342-100-vuotta-sisallissodasta-kuinka-yhtenainen-suomi-on-nyt
Se Suuri Vaalisalaisuus http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250039-se-suuri-vaalisalaisuus <p>Liian moni unohtaa, että voisi äänestää. Liian moni ei syystä tai toisesta vaivaudu edes ajattelemaan koko vaaleja. Liian moni luulee, ettei sillä omalla äänellä ole mitään merkitystä. Liian moni Liian moni unohtaa, että voisi äänestää. Liian moni ei syystä tai toisesta vaivaudu edes ajattelemaan koko vaaleja. Liian moni luulee, ettei sillä omalla äänellä ole mitään merkitystä. Liian moni luulee protestoivansa äänestämättä jättämisellä.&nbsp;</p><p>Ei, ei, ei ja ei.&nbsp;</p><p>Moni meistä maahanmuuttajista (etenkin me, jotka olemme joutuneet pakenenemaan synnyinmaidemme huonoja oloja) ymmärtää todella hyvin, millaisia etuoikeuksia demokratia,vapaat vaalit ja äänestysoikeus ovat.</p><p>Tälläkin hetkellä ympäri maailmaa tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä istuu vankilassa, kidutetettavana tai tapettavana siksi, että he ovat uskaltaneet uhmata epäoikeudenmukaisia hallintoja ja vaatineet niitä perusoikeuksia, joita meillä täällä otetaan jo itsestäänselvyyksinä.</p><p>Äänestämättä jättämisellä ei kukaan voita mitään. Jokaisella niistä hukkaan menneistä äänistä olisi voinut olla ratkiseva merkitys siinä, kuka ne vaalit olisi voinut voittaa. Ja jos sitä vaikutusmahdollisuuttaan valitsee olla käyttämättä, niin silloin saa kyllä jättää valittamattakin. Kuntavaaleissa 2017 hylättiin melkein 15 000 äänestyslippua. Syitä oli monenlaisia. Yksi merkittävimmistä se, ettei äänestäjä ollut ymmärtänyt, miten äänestysnumero sinne lipulle laitetaan.</p><p>Eilisellä Facebook-päivitykselläni (johon sisältyi kuva täytetystä äänestyslipusta) halusin omalta osaltani muistuttaa seuraajiani a) äänestämisen tärkeydestä ja b) siitä, että se tulee tehdä huolellisesti.</p><p>Päivitystä seurasi kiivas väitely aiheesta vaalisalaisuus. Sinnikkäimpiä vastaväittäjiä leimasi kuitenkin selvästi katkeruus omista poliittista valinnoistani ja siitä, että kehtasin julkisesti osoittaa tukeani ehdokkaalle, joka ei ollut heidän mieleensä.</p><p>Vaalisalaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki saavat äänestää ketä haluavat kenenkään siitä tietämättä, mahdollisesta ulkoisesta painostuksesta vapaina ja niin, ettei kenenkään tarvitse kertoa kenellekään, ketä äänesti.</p><p>Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä saisi kertoa. Ihan niinkuin moni tekeekin. Suuri osa ihmisiä kampanjoi ihan avoimesti oma ehdokkaansa takana jo viikkoja ennen vaaleja. Silloin lienee aika todennäköistä, että ihminen myös äänestää kyseistä ehdokasta eikä pelkää kertoa sitä. Eihän se ketään painosta äänestämään tietyllä lailla yhtään sen enempää kuin kadunvarsien mainokset, pitkin maata löytyvät ehdokkaiden kahvilat ja kampanjateltat tai TV:n lukuisat vaalitentit.</p><p>Tai työpaikkojen kahvihuoneissa käydyt keskustelut ja ihmisten Facebook-seinien ja Twitter-feedien väittelyt.</p><p>Päivitystä kommentoivaan keskusteluun osallistuneet olivat sekä oikeassa että väärässä. Vaalisalaisuus on pyhä ja jokaisella tulee säilyä oikeus siihen. Ei kukaan olekaan vaatimassa, että kaikkien muidenkin tulisi paljastaa oma ehdokkaansa. Mutta ei sen perusteella voi kieltää jotain toista kertomasta.</p><p>Muutama vetosi vaalilakiin. Äänestyskopissa kuvaamista ei kuitenkaan oikein voi kieltää, koska sellaista kieltoa ei voisi valvoakaan &ndash; yksi sen vaalisalaisuuden takaavista tekijöistä on juuri se, ettei sinne koppiin saa mennä kukaan muu kuin äänestäjä itse.</p><p>Totta on, että on vakiintunut käytäntö, ettei niitä omia vaalilappuja ole kuvattu. Käytäntö on kuitenkin ajalta, jolloin ihmisillä ei ollut koko ajan mukanaan puhelimeensa sisältyvää kameraa, jolla ihmiset dokumentoivat merkkihetkiään ja jakavat ilon aiheitaan mm. somessa siihen puhelimeen myöskin sisältyvän internetin ansiosta.</p><p>Ajat muuttuvat ja sen mukana käytännöt. Ei se vaalisalaisuus ole kuitenkaan mihinkään häviämässä. Jos haluat pitää ehdokkaasi omana asianasi, se on täysin sinun oma asiasi. Mutta sinun on myös hyväksyttävä, että mm.ne ehdokkaiden kampanjajoukoissa olleet tuhannet ja tuhannet ihmiset haluavat avoimesti seistä työnsä takana. Esimerkiksi Vasemmistoliitto levitti Facebook-päivityksessään äänestysnumerolla varustettua kuvaa ehdokkastaan ja kehotti ihmisiä jakamaan kuvaa merkiksi hänen äänestämisestään.</p><p>Itse en näe siinä mitään eroa, että kerronko minä sen kirjoittamalla asiasta FB-päivityksen vai jakamalla minulle tärkeästä hetkestä kertovat kuvan.</p><p>Demokraattiset ja vapaat vaalit on nyt kuitenkin käyty. Minä hyväksyn tuloksen, entä sinä?</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/abdirahim.hussein/posts/10215739133175192?comment_id=10215748903539445&amp;notif_id=1517224481394584&amp;notif_t=feed_comment&amp;ref=notif" title="https://www.facebook.com/abdirahim.hussein/posts/10215739133175192?comment_id=10215748903539445&amp;notif_id=1517224481394584&amp;notif_t=feed_comment&amp;ref=notif">https://www.facebook.com/abdirahim.hussein/posts/10215739133175192?comme...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Liian moni unohtaa, että voisi äänestää. Liian moni ei syystä tai toisesta vaivaudu edes ajattelemaan koko vaaleja. Liian moni luulee, ettei sillä omalla äänellä ole mitään merkitystä. Liian moni Liian moni unohtaa, että voisi äänestää. Liian moni ei syystä tai toisesta vaivaudu edes ajattelemaan koko vaaleja. Liian moni luulee, ettei sillä omalla äänellä ole mitään merkitystä. Liian moni luulee protestoivansa äänestämättä jättämisellä. 

Ei, ei, ei ja ei. 

Moni meistä maahanmuuttajista (etenkin me, jotka olemme joutuneet pakenenemaan synnyinmaidemme huonoja oloja) ymmärtää todella hyvin, millaisia etuoikeuksia demokratia,vapaat vaalit ja äänestysoikeus ovat.

Tälläkin hetkellä ympäri maailmaa tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä istuu vankilassa, kidutetettavana tai tapettavana siksi, että he ovat uskaltaneet uhmata epäoikeudenmukaisia hallintoja ja vaatineet niitä perusoikeuksia, joita meillä täällä otetaan jo itsestäänselvyyksinä.

Äänestämättä jättämisellä ei kukaan voita mitään. Jokaisella niistä hukkaan menneistä äänistä olisi voinut olla ratkiseva merkitys siinä, kuka ne vaalit olisi voinut voittaa. Ja jos sitä vaikutusmahdollisuuttaan valitsee olla käyttämättä, niin silloin saa kyllä jättää valittamattakin. Kuntavaaleissa 2017 hylättiin melkein 15 000 äänestyslippua. Syitä oli monenlaisia. Yksi merkittävimmistä se, ettei äänestäjä ollut ymmärtänyt, miten äänestysnumero sinne lipulle laitetaan.

Eilisellä Facebook-päivitykselläni (johon sisältyi kuva täytetystä äänestyslipusta) halusin omalta osaltani muistuttaa seuraajiani a) äänestämisen tärkeydestä ja b) siitä, että se tulee tehdä huolellisesti.

Päivitystä seurasi kiivas väitely aiheesta vaalisalaisuus. Sinnikkäimpiä vastaväittäjiä leimasi kuitenkin selvästi katkeruus omista poliittista valinnoistani ja siitä, että kehtasin julkisesti osoittaa tukeani ehdokkaalle, joka ei ollut heidän mieleensä.

Vaalisalaisuus tarkoittaa sitä, että kaikki saavat äänestää ketä haluavat kenenkään siitä tietämättä, mahdollisesta ulkoisesta painostuksesta vapaina ja niin, ettei kenenkään tarvitse kertoa kenellekään, ketä äänesti.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sitä saisi kertoa. Ihan niinkuin moni tekeekin. Suuri osa ihmisiä kampanjoi ihan avoimesti oma ehdokkaansa takana jo viikkoja ennen vaaleja. Silloin lienee aika todennäköistä, että ihminen myös äänestää kyseistä ehdokasta eikä pelkää kertoa sitä. Eihän se ketään painosta äänestämään tietyllä lailla yhtään sen enempää kuin kadunvarsien mainokset, pitkin maata löytyvät ehdokkaiden kahvilat ja kampanjateltat tai TV:n lukuisat vaalitentit.

Tai työpaikkojen kahvihuoneissa käydyt keskustelut ja ihmisten Facebook-seinien ja Twitter-feedien väittelyt.

Päivitystä kommentoivaan keskusteluun osallistuneet olivat sekä oikeassa että väärässä. Vaalisalaisuus on pyhä ja jokaisella tulee säilyä oikeus siihen. Ei kukaan olekaan vaatimassa, että kaikkien muidenkin tulisi paljastaa oma ehdokkaansa. Mutta ei sen perusteella voi kieltää jotain toista kertomasta.

Muutama vetosi vaalilakiin. Äänestyskopissa kuvaamista ei kuitenkaan oikein voi kieltää, koska sellaista kieltoa ei voisi valvoakaan – yksi sen vaalisalaisuuden takaavista tekijöistä on juuri se, ettei sinne koppiin saa mennä kukaan muu kuin äänestäjä itse.

Totta on, että on vakiintunut käytäntö, ettei niitä omia vaalilappuja ole kuvattu. Käytäntö on kuitenkin ajalta, jolloin ihmisillä ei ollut koko ajan mukanaan puhelimeensa sisältyvää kameraa, jolla ihmiset dokumentoivat merkkihetkiään ja jakavat ilon aiheitaan mm. somessa siihen puhelimeen myöskin sisältyvän internetin ansiosta.

Ajat muuttuvat ja sen mukana käytännöt. Ei se vaalisalaisuus ole kuitenkaan mihinkään häviämässä. Jos haluat pitää ehdokkaasi omana asianasi, se on täysin sinun oma asiasi. Mutta sinun on myös hyväksyttävä, että mm.ne ehdokkaiden kampanjajoukoissa olleet tuhannet ja tuhannet ihmiset haluavat avoimesti seistä työnsä takana. Esimerkiksi Vasemmistoliitto levitti Facebook-päivityksessään äänestysnumerolla varustettua kuvaa ehdokkastaan ja kehotti ihmisiä jakamaan kuvaa merkiksi hänen äänestämisestään.

Itse en näe siinä mitään eroa, että kerronko minä sen kirjoittamalla asiasta FB-päivityksen vai jakamalla minulle tärkeästä hetkestä kertovat kuvan.

Demokraattiset ja vapaat vaalit on nyt kuitenkin käyty. Minä hyväksyn tuloksen, entä sinä?

 

https://www.facebook.com/abdirahim.hussein/posts/10215739133175192?comment_id=10215748903539445&notif_id=1517224481394584&notif_t=feed_comment&ref=notif

]]>
13 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250039-se-suuri-vaalisalaisuus#comments äänestyslippu Avoin demokratia Presidenttivaalit 2018 Vaalisalaisuus Valokuvaaminen Mon, 29 Jan 2018 14:10:18 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250039-se-suuri-vaalisalaisuus
Koulutus johon kaikilla on varaa - ei enää pelkkä unelma http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249733-koulutus-johon-kaikilla-on-varaa-ei-enaa-pelkka-unelma <p>Kun aikoinaan kävin ammattikoulua Turussa, muistan kuinka tarvittavia oppikirjoja&nbsp; piti aina etsiä ja kuinka kalliita olivat. Moni yritti säästää metsästämällä käytettyjä kirjoja, mutta ei niitäkään riittänyt kaikille. Kirjoja jonoteltiin myös kirjastossa, mutta sieltäkin ne loppuivat aina kesken.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun me yritimme tasapainoilla talouden ja opintojemme kanssa sanottiin meille vain, että ottakaa opintolainaa. Ja osa ottikin.</p><p>&nbsp;</p><p>Opintolainan ongelma vain on aina ollut se, että valmistumisen jälkeinen elämä on aina suuri kysymysmerkki. Nuorten työttömyysaste on aina ollut korkeampi kuin muiden. Eivätkä kaikki suoraan koulun penkiltä työelämään tulevat ole suinkaan ehtineet kerätä minkäänlaista merkittävää oman alan työkokemustakaan. Kun tulevaisuus on jo muutenkin epävarmaa, haluaako sitä epävarmuutta lisätä entisestään lainoja ottamalla? Jossain vaiheessa nekin on maksettava.</p><p>&nbsp;</p><p>Vaikka toisen asteen koulutus on periaatteessa Suomessa ilmaista, ei se käytännössä sitä ole.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuten stadin demareiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Eveliina Heinäluoma <a href="https://helsinki.sdp.fi/sdp-helsinki-esittaa-maksutonta-toisen-asteen-koulutusta/">muistuttaa</a>, ovat lukion ja ammatillisen koulutuksen kustannukset varsin kalliit. Esimerkiksi lukion suorittamisen kokonaiskustannukset nousevat jopa 2 600 euroon. Joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset voivat - riippuen alasta ja oppilaitoksesta - nousta useaankin tuhanteen euroon. Lisäksi ammatillisen koulutuksen puolella opiskeluvälineitä ei useinkaan ole mahdollista hankkia käytettynä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kouluja jätetään kesken tai sitten niihin ei hakeuduta ollenkaan. Helsingissä tilastot ovat hälyttäviä: joissain kaupunginosissa <a href="https://www.hel.fi/uutiset/fi/tietokeskus/tiivis-tietopaketti-helsingin-alueista-on-ilmestynyt">jopa 40% nuorista koulutus jää pelkkään peruskouluun</a>.&nbsp; <a href="https://www.ksml.fi/kotimaa/Pelk%C3%A4n-peruskoulun-k%C3%A4ynyt-maksaa-tutkimuksen-mukaan-yhteiskunnalle-300%E2%80%89000-euroa-koulutettua-enemm%C3%A4n/1093472">Sitran ja THL:n tuoreen tutkimuksen</a> mukaan pelkkään peruskouluun koulunsa jättänyt tulee elämänsä aikana maksamaan yhteiskunnalle yli 300 000 euroa koulutettua ikätoveriaan enemmän. Kyseessä on siis ihan oikea ongelma, niin taloudellinen kuin sosiaalinen.</p><p>&nbsp;</p><p>Ongelmaan on yritetty vaikuttaa monella tapaa, mutta jotenkin se kaikista yksinkertaisin on unohtunut. Entä jos se kouutus pidettäisiin ihan oikeasti maksuttomana niin, ettei varallisuudesta tulisi jo tuossa vaiheessa sitä kynnyskysymystä elämässä etenemiselle?</p><p>&nbsp;</p><p>Olin&nbsp; viime viikolla mukana stadin demareiden valtuustoryhmän kokouksessa, jossa keskusteltiin juuri tästä. Asian toi esille valtuutettu Pentti Arajärvi ja vaikka kokousaika oli tässä vaiheessa jo päättymässä (ja valtuustosalin kellokin soi!), oli meidän ryhmä yksimielinen tästä hienosta aloitteesta. Tänään valtuustoryhmämme puheenjohtaja Eveliina Heinäluoma on jättänyt aloitteen järjestelmään.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki kyllä puhuvat, kuinka syrjäytyminen pitää pysäyttää ja kuinka luokkaeroja kaventaa.&nbsp; Niitä konkreettisia keinoja sen sijaan näkee harvemmin. No tässä sellainen on. Osaltani tulen tekemään kaikkeni, että tämä aloite otetaan vakavasti ja se tulee menestymään.</p><p>&nbsp;</p><p>Tänään oli hieno päivä - en tiennyt että politiikan teko voisi tuntua näinkin mahtavalta!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun aikoinaan kävin ammattikoulua Turussa, muistan kuinka tarvittavia oppikirjoja  piti aina etsiä ja kuinka kalliita olivat. Moni yritti säästää metsästämällä käytettyjä kirjoja, mutta ei niitäkään riittänyt kaikille. Kirjoja jonoteltiin myös kirjastossa, mutta sieltäkin ne loppuivat aina kesken.

 

Kun me yritimme tasapainoilla talouden ja opintojemme kanssa sanottiin meille vain, että ottakaa opintolainaa. Ja osa ottikin.

 

Opintolainan ongelma vain on aina ollut se, että valmistumisen jälkeinen elämä on aina suuri kysymysmerkki. Nuorten työttömyysaste on aina ollut korkeampi kuin muiden. Eivätkä kaikki suoraan koulun penkiltä työelämään tulevat ole suinkaan ehtineet kerätä minkäänlaista merkittävää oman alan työkokemustakaan. Kun tulevaisuus on jo muutenkin epävarmaa, haluaako sitä epävarmuutta lisätä entisestään lainoja ottamalla? Jossain vaiheessa nekin on maksettava.

 

Vaikka toisen asteen koulutus on periaatteessa Suomessa ilmaista, ei se käytännössä sitä ole.

 

Kuten stadin demareiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Eveliina Heinäluoma muistuttaa, ovat lukion ja ammatillisen koulutuksen kustannukset varsin kalliit. Esimerkiksi lukion suorittamisen kokonaiskustannukset nousevat jopa 2 600 euroon. Joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset voivat - riippuen alasta ja oppilaitoksesta - nousta useaankin tuhanteen euroon. Lisäksi ammatillisen koulutuksen puolella opiskeluvälineitä ei useinkaan ole mahdollista hankkia käytettynä.

 

Kouluja jätetään kesken tai sitten niihin ei hakeuduta ollenkaan. Helsingissä tilastot ovat hälyttäviä: joissain kaupunginosissa jopa 40% nuorista koulutus jää pelkkään peruskouluunSitran ja THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan pelkkään peruskouluun koulunsa jättänyt tulee elämänsä aikana maksamaan yhteiskunnalle yli 300 000 euroa koulutettua ikätoveriaan enemmän. Kyseessä on siis ihan oikea ongelma, niin taloudellinen kuin sosiaalinen.

 

Ongelmaan on yritetty vaikuttaa monella tapaa, mutta jotenkin se kaikista yksinkertaisin on unohtunut. Entä jos se kouutus pidettäisiin ihan oikeasti maksuttomana niin, ettei varallisuudesta tulisi jo tuossa vaiheessa sitä kynnyskysymystä elämässä etenemiselle?

 

Olin  viime viikolla mukana stadin demareiden valtuustoryhmän kokouksessa, jossa keskusteltiin juuri tästä. Asian toi esille valtuutettu Pentti Arajärvi ja vaikka kokousaika oli tässä vaiheessa jo päättymässä (ja valtuustosalin kellokin soi!), oli meidän ryhmä yksimielinen tästä hienosta aloitteesta. Tänään valtuustoryhmämme puheenjohtaja Eveliina Heinäluoma on jättänyt aloitteen järjestelmään.

 

Kaikki kyllä puhuvat, kuinka syrjäytyminen pitää pysäyttää ja kuinka luokkaeroja kaventaa.  Niitä konkreettisia keinoja sen sijaan näkee harvemmin. No tässä sellainen on. Osaltani tulen tekemään kaikkeni, että tämä aloite otetaan vakavasti ja se tulee menestymään.

 

Tänään oli hieno päivä - en tiennyt että politiikan teko voisi tuntua näinkin mahtavalta!

]]>
28 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249733-koulutus-johon-kaikilla-on-varaa-ei-enaa-pelkka-unelma#comments Koulutus Nuoret Opiskeljiat SDP Syrjäytyminen Wed, 24 Jan 2018 15:10:43 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249733-koulutus-johon-kaikilla-on-varaa-ei-enaa-pelkka-unelma