Oikeus on voittanut taas

Abdirahman Ismail Ali, ystävilleen Suldaanka, saapui Suomeen turvapaikanhakijana syyskuussa 2015. Suomeen saavuttuaan hän eli niin kuin muutkin, pelasi jalkapalloa ja suoritti vuoden kestävän valmentavan VALMA kurssin opiskellen samalla suomea ja valmistuttuaan hän haki ammattikouluun rakennuslinjalle, johon hänet hyväksyttiin. Hän suunnitteli hankkivansa pätevyyden voidakseen rakentaa elämänsä Suomeen ja antaakseen lopulta takaisin sille maalle, joka häntä oli auttanut hädän hetkellä.

Mutta kaikesta huolimatta hänen turvapaikkahakemuksensa hylättiin. Hän valitti päätöksestä maahanmuuttovirastoon, mutta turhaan.

Viime vuoden elokuussa Suldaanka oli viettämässä Eid juhlaa ystäviensä kanssa, kun poliisit hakivat hänet Mänttä-Vilppulan vastaanottokeskuksesta. Seuraavana päivänä hän astui kahden poliisin sattamana Turkish Airlinesin koneeseen, joka vei hänet pois Suomesta ja lopulta Mogadishuun.

Tiistaina 7.5.2019 paikallisten militanttien vaatteisiin pukeutunut mies avasi tulen ja Suldaanka kaatui useita luoteja ruumiissaan eikä noussut enää ylös, vaan menehtyi ampumapaikalle. Ampujaa ei ole tavoitettu.

Miksi hänet käännytettiin pois? Ja miksi näin tapahtuu uudestaan ja uudestaan? Miksi hänen täytyi lähteä kohti kuolemaansa ilman mitään järkevää syytä? Miksi jälleen kerran väitettiin, että hän ei ole muka tarpeeksi suuressa vaarassa?

Poliisi ja Maahanmuuttovirasto ovat käännyttäneet monia ilman kunnollista syytä, kuten on niin surullisesti käynyt ilmi viime aikoina. Monia on palautettu Irakiin, Afganistaniin ja Somaliaan, vaikka he eivät olleet rikollisia, eivätkä syyllistyneet mihinkään.

Ja pahimmissa tapauksissa useat, kuten Suldaanka, ovat joutuneet tapetuksi siellä, mistä he olivat pyrkineet pois juuri tämän kohtalon välttääkseen. Onko tämä oikeutta? Tähänkö pyritään? Onko niin, että näin sen pitää mennä, että näiden ihmisten henki on niin halpa, että sen epäsuoralla tuhoamisella ei ole mitään väliä, eikä siitä seuraa mitään? Käännytettyjen kuolemaa ei lasketa. Mutta ihmisiä hekin ovat.

Ja kun ihminen kuolee tai hän joutuu vaaraan ja vahingoittuu, oletus on, että joku on siitä vastuussa, että henkilö, joka on pistänyt toivonsa maahamme voi odottaa, että oikeusvaltio kohtelee häntä oikeudenmukaisesti. Eikö hän muka ollut oikeutettu siihen? Mikä oikeusvaltio sellainen edes on?

Kun Suldaanka saapui Suomeen monien muiden mukana syyskuussa 2015, hän ei tullut aiheuttamaan harmia, vaan hakemaan suojaa ja apua. Neljä vuotta myöhemmin hän on kaiken maallisen avun ulottumattomissa.

Ei näin.

Vai pitäisikö tästä olla hiljaa?

abdirahimhussein
Sitoutumaton Helsinki

Abdirahim ”Husu” Hussein on Suomen PENin sananvapauspalkinnolla palkittu kansalaisaktivisti ja helsinkiläinen 5 lapsen isä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu