Husu

Mitä opin Lontoossa? Suomessa ihmisiin voi vielä luottaa

Olin viikko sitten Itäkeskuksen kauppakeskuksessa, jossa nuorella suomalaisäidillä oli ehkä vähän tukala tilannetta päällä. Hänellä oli kaksi lasta rattaissa: edessä istui about 2-vuotias poika, joka kiljui ja itki äänekkäästi, hänen takanaan kaikessa rauhassa hänen pikkusiskonsa. Äiti yritti auttaa pikkuneidiltä takkia pois, mutta samalla kärttyinen isoveli vaati huomiota kovaäänisellä itkullaan. Huomattuani äidin ahdingon lähestyin häntä ja kysyin, voisinko auttaa – vaikka pikkumiestä rauhoittamalla. Äidin myönteisen vastauksen jälkeen aloin puhella nuorellemiehelle, keräsin hänen lattialle heittämiään leluja ja annoin hänelle hänen kaipaamaansa huomiota niin että äiti sai keskityttyä tyttöön. Äitin kiitosten jälkeen vaihdettiin nuorenherran kanssa yläfemmat ja jatkettiin kaikki matkaamme ja päiväämme.

Viime perjantaina kävelin Lontoossa Wembley-stadionin lähellä suomalaisen ystäväni nähdessäni nuoren tummaihoisen äidin jutellessa seuralaisensa kanssa noteeraamatta yhtään rattaissa huutavaa, arviolta noin puolivuotiasta pikkuvauvaansa, joka huutaa kovaan ääneen. Lähestyin huolissani äitiä kysyäkseni, onko kaikki hyvin ja voinko mitenkään olla avuksi. Kerroin olevani itsekin isä ja tietäväni, ettei tuollainen itku ollut normaalista päästä ja että lapsella oli joku hätä. Kumartuessani katsomaan lasta lähempää huusi äiti ”no hands” – ei saa koskea. Pelästyin ja kysyin ystävältäni, miksi äiti reagoi noin. Ystäväni selitti ettei täällä kosketa toisten lapsiin, vaikka vanhemmat siinä vieressä olisivatkin.

Miksi halusin jakaa tämän tarinan?

Kyse on luottamuksesta. Ja meidän kaikkien ennakko-oletuksista. Olin ihan varma, että koska olen itsekin tummaihoinen, ei lontoolaisäidillä olisi tullut mieleenkään kokea minua uhaksi – olinhan ”one of them” – yksi heikäläisistä! Toisin kuitenkin kävi, kun taas suomalaisäiti, jonka suhteen olin ”ulkomaalaisen näköisenä” heti vähän varuillani, otti apuni kiitollisena vastaan.

Nämä kaksi liki identtistä tilannetta avasivat taas silmäni sille, kuinka hyvin meillä Suomessa vielä asiat on ja kuinka turvassa me täällä koemme olevamme (vasta viime viikolla julkaistu raporttikin muuten osoitti, että näin todella on: helsinkiläiset kokevat kotikaupunkinsa turvallisemmaksi kuin koskaan aikaisemmin ❤ https://www.hel.fi/uutiset/fi/kaupunginkanslia/helsinkilaisten-turvallisuuden-tunne-on-kohentunut)

Koska olen koko täälläoloaikani joutunut pohtimaan identiteettiäni mustavalkoisessa maailmassa, on tämä alitajuisesti muokannut myös omia asenteitani. Olen oppinut odottamaan valkoisen pitävän minua automaattisesti uhkana ja tummaihoisen laskevan minun jo ihonvärini puolesta turvalliseksi katsomaansa joukkoon. All because of my colour.

Mutta siihen vaikuttaakin niin moni muu asia, niin kuin se, että Suomessa olen (jo työni ja taustani vuoksi) tuttu – Englannissa taas ventovieras. Lisäksi on kokonaisuusturvallisuustilanne: Suomessa saamme kasvaa ja elää ihan erilaiseen maailmaan.
Näistä yksinkertaistavista, toiset ihmiset sekä heidän ajatuksensa ja odotuksensa pelkästään ihonväriin liittävistä ajatusmalleista eroon pääseminen ei ole helppoa: niin ymmärtäväinen, neutraali ja suvaitsevainen kuin minäkin luulen olevani, huomaan itsekin lankeavani välillä siihen.

Ihmettelen, miksi näin ajattelen? Mikä on johtanut minut tähän? Miksi sen sijaan, että myös minä saisin kokea turvallisuutta maailmassa ja kohdata toisen ihmisen ihmisenä, huomaan tekeväni itsestäni riskianalyysiä toisen ihmisen silmissä; heidän puolestaan? Ennen kaikkea mietin, ovatko ajatukseni väärässä ja olisiko minullakin oikeus johonkin muuhun? Millaista asenteenmuokkaustyötä minun pitäisi oman pääni sisällä tehdä? Miten minäkin saisin kokea olevani ensisijaisesti ihminen enkä vain musta mies?

Jostainhan nämä ajatusmallit ovat peräisin. Eivätkä niinkään kasvatuksestani, vaan ympäristöstäni. Elämästäni, kokemuksistani ja ennen kaikkea muiden elämistä ja heidänkin kokemuksistaan. Minä en ole vain minä – minä ”edustan kaikkia kaltaisiani”.

Näillä tarinoilla ja tuntemuksilla aloitan tämän viikkoni ja haastan teidät kaikki – itseni mukaan lukien – olemaan hyvä ihminen ja kohtaamaan toiset nimenomaan ihmisinä. Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Olen oppinut odottamaan valkoisen pitävän minua automaattisesti uhkana ja tummaihoisen laskevan minun jo ihonvärini puolesta turvalliseksi katsomaansa joukkoon. All because of my colour."

Tekisi mieleni kysyä, että kukas tässä olikaan se, joka jakaa ihmisiä ryhmiin ihonvärin perusteella?

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Kieltämättä kummallinen ajattelutapa. Toki blogistilla on siihen oikeus. Tutkimusten mukaan ihmisaivot ovat tehokkaat luokittelemaan eri ryhmiin eli sinällään ei tietenkään pitäisi olla kamalan yllättävää.

No viimeinen kappale ainakin oli ihan kiva, vaikkei nyt luulisi monenkaan tarvitsevan erityistä haastetta moiseen.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Ovaskainen havaitsi muka kummallista ajattelua. Minusta pikemminkin tarkkaa havainnointia ja sen päälle järjellistä pohdintaa syistä.

Ihmiellä on toki evoluutionsa jossa on yhtenä kerroksena kehittynyt myös joissakin vähemmän kulttuurin kyllästämissä hyödyllinen taito tehdä jatkuvaa riskianalyysiä vaarallinen c. vaaraton, myrkyllinen c. syötävä etc. Nykyisessä kulttuurievoluution vaiheessa voimme myös suhtautua asioihin sosiaalisesti järkevämmin. Mutta tuntemattomien keskellä, "out there", saattaa vielä luonnonvalinnan opettamat vaistot toimia ensin ennenkuin ajatus.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Tekisi mieleni kysyä, että kukas ..."

Ei se ole kovin oleellinen kysymys tässä blogissa, jossa punaisena lankana ei ollut niinkään tuo ihonväri, vaan ylipäätään ympäristön turvallisuus ja vieraiden avuntarjouksiin reagoiminen. Hänähän kirjoittaa tuossa lauseessa nimenomaan "Olen OPPINUT...", joten kyse ei missään tapauksessa ole ennakkoluuloisesta kategorisoinnista, vaan havaittujen tosiasioiden kertomisesta.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Jaa. Tarkoitat siis, että kunhan vaikka tämän foorumin homofoobikot, islam-kriitikot ja muut pigmenttiallergiset vain muistavat laittaa alkuun "olen OPPINUT", ei kyse olekaan enää ennakkoluuloisesta ja yleistävästä roskasta, vaan havaittujen tosiasioiden kertomisesta.

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm

Vastarannan kiiski nimeltä Tomi:

Hän sanoi noin - no minun pitää sanoa näin!

Etkö koskaan kyllästy itseesi?

PS. Etkö edes lukenut koko juttua? Ihonväri?

Käyttäjän KaukoAalto kuva
Kauko Aalto

”Miksi sen sijaan, että myös minä saisin kokea turvallisuutta maailmassa ja kohdata toisen ihmisen ihmisenä…..” Analysoipa Husu seuraavassa blogissasi ihmisen kohtaamista ihmisenä vaikkapa no-go alueilla.
Millainenhan se on Suomen turvallisuus puolenvuosisadan päästä? Onneksi en ole katsomassa. Ps. kai tiedät, että valkoisen miehen tarjotessa apuaan somaliäidille Itäkeskuksessa, siitä ei välttämättä kiitosta seuraa.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Höpön pöpön. Itis ole mikään nogo-alue, paitsi joidenkin yleishörhöjen mielestä.

Käyttäjän KaukoAalto kuva
Kauko Aalto

Väitinkö minä Itä-keskusta no-go alueeksi? En väittänyt, mutta sitä sen on muutaman vuosikymmenen kuluttua. Mikä kommentissani oli höpön höpöä? Etkö ole tietoinen mihin muslimien massamuutto Eurooppaan on johtamassa? Husun kirjoitus – tai kuka sen lieneekin on kirjoittanut – , on typerää itsestään selvien kliseiden jankuttamista, jotka ei uppoa muihin kuin pölkkypäisiin hyödyllisiin idiootteihin. Ps. en tiedä ketkä ovat mielestäsi yleishörhöjä, mikäli minut niihin luet, kiitos kunniasta, vaikuttavat arvostelukykyiseltä porukalta.

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm Vastaus kommenttiin #12

Kauko, asutko Itä-Helsingissä? Minä asun. En usko sinun dystopiaasi.

Suosittelisinkin, että menisit itseesi ja kysyisit itseltäsi, minkä takia suhtaudut kaikkeen noin kielteisesti.

Käyttäjän KaukoAalto kuva
Kauko Aalto Vastaus kommenttiin #18

Enhän minä kaikkeen kielteisesti suhtaudu ja toivon sydämestäni ettei no-go alueita syntyisi. Mutta kun seuraa mitä Euroopassa on tapahtumassa, niin on oltava realisti.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Husu,

"Suomessa olen ( jo työni ja taustani vuoksi) tuttu."

Itäkeskuksen kauppakeskuksessa sinut saatetaan toki joskus tunnistaa ja siksi olet saanut täysin väärän käsityksen tunnettavuudestasi Suomessa.

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm

Pekka, sanoitko tuon tosissasi? Minä itähelsinkiläisenä en tunnistaisi Husua koskaan ja tuskinpa moni muukaan.

Missä sinä asut ja miten hyvin tunnet Itä-Helsingin?

Jos sinulla ei ole mitään yhteyttä Helsinkiin - kuten uskon - ja vielä vähemmän Itä-Helsinkiin, millä uskottavuudella puhut minun alueeni tilanteesta?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Luetun ymmärtäminen on joskus vaikeaa ja joillekin jopa mahdotonta.

P.S. Krunikasta tulee harvemmin käytyä Itäkeskuksessa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo Suomessa havaittu suurempi luottamus vieraisiin lienee lähinnä seurausta pienemmästä ihmismäärästä. Suurissa kaupungeissa suhtaudutaan ventovieraisiin automaattisesti varauksellisemmin kuin pienissä kaupungeissa. Tässä tapauksessa se tarkoittaa siis sitä, että Lontoo on suuri kaupunki ja Helsinki on pieni kaupunki.

Erityisen poikkeuksen maailmassa muodostaa Japani, jossa kenelläkään ei ole oletusarvona tuntemattoman epäluotettavuus. 30 miljoonan asukkaan suur-Tokiossa eletään kuin suomalaisessa pienessä kylässä tässä mielessä.

Käyttäjän HenteriVirkkula kuva
Henteri Virkkula

"All because of my colour."
----------
Tämä sitaatti kiteyttää blogistin ajattelun sokean pisteen ja koko ajattelumallin ongelmallisuuden varsin kiitettävästi.

Käyttäjän velimattitanhuva kuva
Veli-Matti Tanhuva

”All because of my color”

Omien ongelmien projisointia muihin ihmisiin? En ole yllättynyt.

Käyttäjän KalervoNiementaus kuva
Kalervo Niementaus

Odotin koko ajan koska se puolivuotias, tahi 2-vuotias sylkee Husun naamalle..mut ei sitä sitt ikinä tullutkaan. Se oli vissiin joku toinen tarina.

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

Älä hyvä mies lannistu yhdestä positiivisesta kokemuksesta. Todennäköisesti vain vittuillessaan hymyili ja kiitteli - oikeasti kiehui piilorassismista. Kun tarpeeksi kaivaa niin löytää, ehkä.

Tosin ei pitäisi piruilla, tämä taitaa olla ensimmäinen blogi ja ulostulo jossa Husu epäsuorasti jopa kehuu kantasuomalaisia - vastakkainasettelun ja lietsonnan sijaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yritin kaivaa muistilokeroistani hänen kirjoituksiaan, joissa hän olisi suhtautunut kantasuomalaisiin ryhmänä negatiivisesti, mutta en löytänyt yhtäkään. Voitko linkata?

Käyttäjän KaukoAalto kuva
Kauko Aalto

27/4-18 ”Kotimaassaankin vieraillessaan ja virkamatkoillaan hän näkee vain suomalaisen rasimin ja suvaitsemattomuuden.” En keksi suurempaa röyhkeyttä, jonka ”virkamatkailija” voisi lausua.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset