Husu

Minun identiteettini ei ole sinun kriisisi

  • Minun identiteettini ei ole sinun kriisisi

Ranska voitti futiksen maailmanmestaruuden. Kaikkia joukkueen jäseniä – heidän kirjavista etnisistä taustoistaan ja juuristaan huolimatta – juhlitaan maassa ranskalaisina. Kun etelä-afrikkalainen koomikko kutsuu tiimiä Jenkeissä afrikkalaiseksi, saa tämä Ranskan suurlähettilään nousemaan puolustamaan joukkuetta.

Afrikkalainen mies kiipeää monta kerrosta talon ulkoseinää pitkin ja laittaa oman henkensä alttiiksi pelastaakseen pikkulapsen. Ranska palkitsee hänet maan kansalaisuudella.

Kun Saksan riveissä pelaava Mesut Ozil tapasi Turkin presidentti Erdoganin ennen MM-kisoja sai hän joukkueensa joutuessa ulos turnauksesta päälleen Saksan vihan ja syytöksen siitä, että edellisissä MM-kisoissa mestaruuden voittaneen maan nöyryyttävä häviö olisi Ozilin syytä. Ozil, yksi koko maajoukkueen legendaarisimpia pelaajia jätti joukkueen saatuaan tarpeeksi rasismista ja epäkunnioituksesta.

”Kun voitan, olen saksalainen. Kun häviän, olen maahanmuuttaja”, hän latasi.

Tämä kumma asetelma, jossa me vähän eksoottisemman alkuperän omaavat ihmiset joudumme tasapainottelemaan, on turhan tuttu Suomessakin.

Nuoren futaajalupauksen päästessä luomaan uraa ulkomaille, puhuu media hänestä ylpeästi suomalaisena. Samoin Alepan kassalta löydetty somalimaahanmuuttaja onkin maailman catwalkeille kohotessaan nyt jo salonkikelpoinen suomalainen.

Olen itsekin kohdannut tämän aivan liian monta kertaa. Media valikoi minulle mielensä mukaan kuplia, joihin se minua vaihtelevasti sijoittaa.

Viime viikon SuomiAreenassa puhutti mm. juuri tämä: se, miten maahanmuuttajia ja maahanmuuttajuutta ilmiönä on suomalaisessa mediassa käsitelty. Medialla on valtaa. Heidän käyttämillään sanoillaan on valtaa. Sanat paitsi heijastavat ajatus- ja arvomaailmaamme, ne myös vahvistavat (tai purkavat) tiukkaan juurtuneita stereotypioita.

Eksoottisilla sukujuurilla varustettuna et ole koskaan vapaa niistä. Ne määrittävät sitä, miten sinut nähdään, mutta myös sitä, miten itse itsemme näemme. Julkisena toimijana joudun miettimään sanomisiani analysoiden jo etukäteen, miltä mikin kuulostaa ja miten siihen tullaan reagoimaan, kun sen sanon minä versus jos sen sanoisi kuka tahansa muu.

Suomalaiseksi luonnehtimisessa ei ole mitään ongelmallista. Se kertoo siitä, että pikkuhiljaa suomalaisuuden monimuotoisuus kenties alkaa vihdoin olla asia, jota emme pysähdy miettimään yhtään sen kummallisempana kuin sitä, miksi taivas on vaikka sininen. Mutta mitä nämä Saksan, Ranskan ja koto-Suomen keissit osoittavat on se, että onnistuminen on suomalaista. Vain menestymisen kautta sinulla on ihmisarvo. Jos epäonnistut tai teet kenties jotain väärin, ei syy ole siinä, että olet ihminen ja ihmiset ovat viallisia ja heikkoja ja tekevät virheitä vaan etnisyydessäsi/ uskonnossasi. Jos minä teen jotain, leimaisi se entistä vahvemmin koko somaliyhteisöä. Ei kotkalainen kioskivaras, turkulainen talousrikollinen, porilaisen pahoinpitelijä tai raumalainen raiskaaja pilaa koko kaupunkinsa mainetta. Ei kaikista näistä kaupungeista tulevia aleta vältellä, osoitella sormella tai syytellä. Ei heistä tule vapaata riistaa jokaiselle somen lynkkaushimoiselle oikeudenpuolustajalle.

Suurimmalla osalla meistä aikuisista ja etenkin täällä Suomessa kasvaneista on toivottavasti tarpeeksi älyä tämän tajuamiseen. Sen sijaan me ei-syntyperältään-täysin-100-prosenttisesti suomalaisia (käsi muuten ylös, jos olet tehnyt DNA-testin ja sen mukaan oikeasti edes olet sellainen) lapsia ja nuoria kasvattavat joudumme painimaan tämän kanssa joka päivä.

Miten saat heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi siinä ainoassa maassa, jonka he ovat koskaan tunteneet? Nuoren aikuisen etsintä löytääkseen oman itsensä ja oman paikkansa maailmassa on jo muutenkin ihan tarpeeksi hankala kuten kaikki tiedämme, ilman, että he joutuvat tekemään sitä tietoisena siitä, että heidän identiteettinsä ei ole heidän omansa.

Että on aina jonkun muun vallassa kertoa heille, mitä tai ketä he ovat? Ja että se, mihin he kelpaavat, on kiinni jostain yli-inhimillisistä poikkeussuorituksista? Että heillä ei ole varaa olla yksi joka ikinen vuosi ilman opiskelupaikkaa jäävistä tuhansista nuorista? Että heillä ei ole sitä ylellisyyttä, että työttömyyskortiston jatkuvasti vain kasvaessa hekin päätyisivät joidenkin YT- neuvottelujen päätteeksi sinne?

Tässä imagopelissäkään eivät kortit mene tasan. Muistan nuorempana, kuinka häpesin kertoa olevani Somaliasta, koska sitä osaa identiteetistäni johon en voinut itse edes vaikuttaa, revittiin mediassa niin raa’an negatiivisesti. Tiesin somalitaustaisia ystäviä, jotka sanoivat mieluummin olevansa Etiopiasta tai ties mistä. Emme olleet yksin: minulla oli kosovolais- ja arabitaustaisia kavereita jotka olivat joutuneet huomaamaan, että espanjalaisiksi tai latinalaisamerikkalaisiksi esittäytyessään he saivat osakseen ihan erilaisen kohtelun kuin omina itsenään. 

Ettekö tekin, jotka pidätte itseänne suomalaisuuden vahtikoirina ala jo kyllästyä tuohon kyyläämiseen ja arvottamiseen? Pitämään jotain mamurankingia siitä, että kuka kelpaa ja kuka ei? Että suomalaisnaisen amerikkalaispuoliso on ok, mutta täällä syntyneen, henkensä edestä sotaa paenneen somaliäidin täällä syntynyt lapsi ei? Että suomalaismiehen thaivaimo kelpaa, mutta millä tahansa arabinimellä varustettu ihminen ei?

Vallankäyttö on tietoinen päätös. Niillä, joilla on valtaa, on myös valta päättää, miten sitä käyttää. Joka ikisellä meistä on valta siitä, miten sanoja käytämme. Käytämmekö niitä ennakkoluulojen ja vihan murtamiseen? Vai pelon ja valheiden lietsomiseen?

Minä olen somalialainen ja suomalainen. Afrikkalainen ja eurooppalainen. Muslimi, oikeakätinen, hetero, lihansyöjä, poliitikko, isä, aviomies. Ruskea ja vain välillä kateudesta vihreä.

Tämän tekstin lukijoista löytyy miehiä ja naisia. Heteroita, homoja, jotain siltä väliltä ja sellaisia, jotka eivät identifioidu mihinkään. Kristittyjä, uskonnottomia, ateisteja, agnostikkoja, muslimeita, juutalaisia ja kymmeniä muita elämänkatsomuksia. Pitkiä, pätkiä, sinkkuja, seurustelevia. Oinaita, härkiä, rapuja ja neitsyitä. Romaneita, tataareja, saamelaisia. Terveruumiisia, jonkun sairauden kanssa eläviä, vammaisia. Työssäkäyviä, eläkkeellä olevia, opiskelijoita.

Entä jos annettaisiin vain kaikkien olla. Ja hyväksyttäisiin jokaisen ihmisarvo.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Ei kotkalainen kioskivaras, turkulainen talousrikollinen, porilaisen pahoinpitelijä tai raumalainen raiskaaja pilaa koko kaupunkinsa mainetta."

Kevennyksenä todettakoon, että jos luen lehdestä niin ääliömäisestä väkivallateosta, että se tuntuu väkisinkin käsikirjoitetulta, profiloin sen kyllä mielessäni välittömästi porilaisten tekemäksi. Useimmiten olen ollut oikeassa...

Mutta asiaan. Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että ihmisen identiteetin pitäisi olla muille täysin yhdentekevä asia, ja kaikkia pitäisi siitä riippumatta kohdella tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti ilman ennakkoasenteita.

Mutta voitaisiinko samalla sitten sopia, että niitä identiteettiin liittyviä muuttujia ei kaiveta esiin myöskään silloin kun tarvitaan uhripääomaa edunvalvonnan tarpeisiin?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... sai hän joukkueensa joutuessa ulos turnauksesta päälleen Saksan vihan ja syytöksen siitä, että edellisissä MM-kisoissa mestaruuden voittaneen maan nöyryyttävä häviö olisi Özilin syytä."

- Kärjistäminen on tietysti tyylikeino, mutta olisikohan tuossa aikamoinen annos liioittelua? Saksan joukkue valmentajasta maalivahdin kautta kärkihyökkääjään ja vaihtomiehiin asti pehmeni MM-kisoissa täysin. Die Mannschaft on jo pitkään ollut etnisesti varsin monipuolinen porukka, eikä ole kriitikoiden vika, että esimerkiksi espanjalaistaustainen Mario Gomez oli kentällä vain toikkaroimassa.

Muuten: mikä on legitiimi tapa kritisoida etniseen vähemmistöön kuuluvaa henkilöä, jos hän on sössinyt?

Käyttäjän abdirahimhussein kuva
Abdirahim HUSU Hussein .

Samalla tavalla kuin kuka tahansa muista sössijöijiä!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tuo oli niin päättäväinen yritys, että annan siitä lähes täydet pisteet, ja vinkin ensi kerran varalle: "Samalla tavalla kuin ketä tahansa muista sössijöistä."

Käyttäjän JanneHildn kuva
Janne Hildén

Ehkei kannata mennä kaveeraamaan mm. toimittajia vangitsevan ja murhaavan diktaattorin kanssa kovin läheisesti, saattaakin saada syystä arvostelua osakseen.

Olet Husu Hussein hokenut, että pidetään politiikka erossa urheilusta. Mitä muuta oli Mesut Özilin poseeraus Erdoganin kanssa, kuin poliittinen kannanotto? Isisiä arvostavan hallitsijan vierellä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Turhautunut miljonääri Özil ei kuulu rasismikeskusteluun. Hänen tapaamisensa Turkin diktaattori Erdoganin kanssa oli typerää itsetehostusta. Özil petti joukkueensa ja vahingoitti jalkapalloa.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Paras tapa hoitaa tuo ongelma on, ettei mene mukaan sosialistien identtipolitiikkaan. Olet varmaan sen takia SDP:ssä koska he tarvitsevat sinua omiin tarkoitusperiinsä.
He ruokkivat sinua kokoajan ja syöttävät ajatuksia, että olet "uhri" ja sinä tarvitset heitä.

Niin, onko ihmisarvoista olla tuossa tilassa?, eikö sinulla ole omia aivoja, omia kykyjä, omia unelmia. Itse tunnen maahanmuuttajia "työtovereitani", jotka eivät ole kokeneet olevansa "uhreja", vaan tehneet itsensä näköisen tulevaisuuden. Ja vielä omilla aivoilla ja kyvyillä.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki

Kaikki ranskalaiset eivät sulattaneet Ranskan maailmanmestaruutta, vaan aloittivat mellakoinnin Pariisin kaduilla.

Käyttäjän JanneHildn kuva
Janne Hildén

Siellä maahanmuuttajien identiteetti on Ranskan kriisi.

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen

Eikä vain Pariisin kaduilla. Islamilla tulee hätä jos islaminuskoiset maahamuuttajat kotoutuvat, sen takia islam tekee kaikkensa että eivät kotoudu.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Olemme jokainen imagomme vanki! Jos kaveraat julkisesti jonkun vierellä kuten Özil teki.. Samaten sdp/vassarit muistavat muistuttaa parsujen politiikkoja kun joku pääsee samaan kuvaan oikeistolaisen kanssa..

Se on totta ettet ikinä voi olla täysSuomalainen kuten itsekään en voi olla afrikkalainen tai Espanjalainen!
Jos menen noihin maihin niin minua pidetään siellä Suomalaisena joka on muuttanut sinne..

Mutta nyt kun päästään Ranskaan niin taisi maahanmuuttajille olla liian kova paikka koska ne siellä eniten riehuu, hajoittaa paikkoja ja hakkaa poliiseja!

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

Aikoinaan sai punatukkaiset tai liian tanakat urheilijat vihat niskaansa, jos menestystä ei tullut.
Media keksii aina jonkin syntipukin..

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset