Ramadan – hyödyllisiä oppitunteja elämään

Ramadan päättyy tänään. Takana on kuukausi nälkää, janoa, alhaista verensokeria, väsymystä ja pinnalla olevia hermoja. Mutta myös itsensä haastamista, rauhoittumista, pohdiskelua siitä, miten kehittää itseään ja muiden hädälle herkistymistä.

Ramadanin aikana tunteet ovat pinnassa. Siihen osallistuvat tekevät valinnan kieltäytyä asioista, jotka etenkin nykyajan yltäkylläisyydessä otetaan helposti itsestäänselvyytenä. Se muistuttaa siitä, että miljoonille ihmisille nälkä ja puute eivät ole valinta. Ne ovat olosuhteiden sanelema pakko, joka määrittää koko jokapäiväistä elämää. Siksi Ramadanin aikana laitamme entistä suurempia ponnistuksia hyväntekeväisyyteen. Jouluun liittyvässä lausahduksessa siitä, kuinka ”maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto” kiteytyy koko Ramadanin idea. Paaston päättyessä päivän päätteeksi ei kukaan jää yksin. Kaikilla on paikka johon mennä, kaikille annetaan ruokaa syödäkseen.

Fyysisistä tarpeista tinkimimen muistuttaa myös siitä, että meissä on se toinenkin, henkinen puoli.Se vaatii ihan yhtä lailla tarpeidensa huomioimista. Niinpä haastaessamme kehomme haastamme myös mielemme. Syvennymme siihen, missä olemme onnistuneet ja mitkä asiat meissä vielä vaativat hiomista (on muuten koko elämän mittainen projekti. 

Yksi Ramadanin hienoimmista asioista on se uskomaton yhteenkuuluvuuden tunne, jonka se synnyttää. Me emme ole tässä yksin; emme Ramadanin kilvoittelussa, emme tässä maailmassa. Etenkin Ramadanin aikaan sitä on ihan eri lailla tietoinen siitä, että on osa maailmanlaajuista yhteisöä. Oli taustamme, asuinpaikkamme tai elämäntilanteemme mikä tahansa, tämän kuukauden ajan me olemme kaikki samalla viivalla, eläen elämäämme samassa rytmissä, samojen haasteiden ja rajoitteiden kanssa sinnitellen.

Ramadanin suurin oppitunti onkin ehkä juuri tuossa. Nämä kaikki yhdessä muistuttavat velvollisuuksista, joita meillä on paitsi itseämme, myös muita kohtaan. Meillä on velvollisuus tutkiskella omia tekojamme ja sanojamme, tehdä työtä itsemme kehittämiseksi niin, että voimme olla parhaita mahdollisia versioita itsestämme ja oppia, miten huomioida ja palvella muita ympärillä paremmin.

Se, että edes kerran vuodessa keskittyy omaan napaan tuijottamisen sijaan maailmaan ympärillämme, on arvokas asia, josta hyöytyisi varmasti ihan joka ikinen tämän maailman asukas.

Mutta nyt, SYÖMÄÄN! Eid Mubarak, eli hyvää Eidiä teille kaikille! Olkoon maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto vielä huomennakin!

abdirahimhussein
Sitoutumaton Helsinki

Abdirahim ”Husu” Hussein on Suomen PENin sananvapauspalkinnolla palkittu kansalaisaktivisti ja helsinkiläinen 5 lapsen isä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu