Venäjä on lännen vihollinen

Venäjä on ilmoittanut, ettei se "tule sietämään länsimaiden röyhkeyttä". Siis sama maa, jonka totaalinen välinpitämättömyys kansainvälisistä laeista, sopimuksista tai naapurimaidensa itsenäisyydestä on valitettavan hyvin dokumentoitu fakta, josta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Sama maa, joka on yrittänyt horjuttaa tilannetta Virossa sen venäläisväestön kautta; sama maa, joka parhaillaankin miehittää Ukrainalta Krimiä ja sama maa, joka vetelee naruista myös ainakin Tsetsenian kulisseissa. 

Nämä sopimukset ja sitoumukset sekä niiden hengessä tehtävä kahdenkeskinen ja kansainvälinen diplomatia ja yhteistyö ovat juuri niitä työkaluja, joilla me pyrimme säilyttämään maailmassa sen tilan, jonka tulisi olla kaikkien tavoitteena: rauhan. Venäjän tavoite tämä ei selvästikään ole. 

Syy Venäjän vihaan on se, että nyt jo yli 20 eurooppalaista maata on päättänyt karkottaa venäläisdiplomaatteja maastaan, Suomi heidän joukossaan. Tämä on vastalause Iso-Britannian maaperällä tehtyyn rikokseen, jossa Venäjän suututtanut entinen venäläisagentti yritettiin murhata venäläisperäisellä hermomyrkyllä. 

Jokseenkin ymmärrettävästi länsimaat uskovat Venäjän olevan iskun takana. Venäjä  itse tietenkin kiistää syytteet ja jatkaa valitsemaansa linjaa pitää muuta maailmaa ja yhteisiä sopimuksia pilkkanaan. Tästä huolimatta mm. entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja on sitä mieltä, että toimenpide on virheliike. Hän haluaisi Suomen jatkavan linjaa, jossa Venäjän kanssa käydään sivistyneitä keskusteluja, joiden seurauksena hän ilmeisesti olettaa Venäjän huomaavan ihan vahingossa tehneensä kansainvälisiä rikoksia, katuvan ja muuttavan tapojaan. 

Minä taas näen Venäjän vähemmän (ruusun)punaisten lasien läpi: Venäjällä ei uskota kansainväliseen diplomatiaan. Venäjällä uskotaan uhitteluun, voimankäyttöön, kiristykseen, pelolla taktikointiin, laittomiin pidätyksiin, kidutuksiin, vainoon, salamurhiin ja tarvittaessa sotaan.

Muistetaan nyt kuitenkin, ettei tämä ole ensimmäinen (eikä varmasti viimeinen) kerta, kun tällaista tapahtuu. Kaikki muistavat varmaan vielä tapaus Litvinenkon – Iso-Britannian maaperällä tapahtuneen henkirikoksen, jossa Venäjän suututtanut entinen venäläisagentti murhattiin venäläisperäisellä myrkyllä? Ilmeisesti Venäjä pitää muuta maailmaa todella tyhmänä?

Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, todisteet Venäjän informaatiovaikuttamisesta (jolla se pyrkii murentamaan myös Suomen sisäistä vakautta) alkavat olla jo niin selviä, että siitä ei pitäisi olla mitään epäselvyyksiä kellään. No, ehkä erästä donetskilaisdiplomaattinakin kunnostaututunutta Helsingin Yliopiston dosenttia lukuunottamatta. Joka itse on ehkä räikein esimerkki koko operaatiosta.

Yhä kiistattomammaksi on nousemassa myös näyttö Venäjän taannoisten vaalien laajamuotoisesta vaalivilpistä. Mutta ei kai kukaan enää mitään muuta olisi odottanutkaan?

Venäjä haluaa niin kovasti pitää kiinni ajatuksesta jostain kultaisesta suurvaltamenneisyydestään. Aika vain on ajanut sen ohi. Se yrittää epätoivoisesti todistella olevansa yhä yksi isoista pelureista mm. asevarustelulla, johon sillä ei yksinkertaisesti ole varaa ja jatkamalla tätä älytöntä peliään, jonka läpi se ei ilmeisesti ylemmyydentunnossaan vieläkään tajua ulkomaailman näkevän. 

Olen tähän saakka vähän hämmentyneenä ihmetellyt tiettyjen Euroopan maiden "benefit of doubt"- linjaa, jossa Venäjästä on haluttu uskoa vain hyvää, mutta eihän se varmasti sitä ole (ehkä koskaan?) ollutkaan. Kyse on ollut siitä, että pidetään ystävät lähellä ja viholliset vieläkin lähempänä. Nyt se raja alkaa ilmeisesti tulla vastaan ihan tosissaan. 

Ei venäläisdiplomaatin karkotus varmasti helppo päätös ollut. Ei vähiten siksi, että meidän asemamme on geopoliittisen sijaintinsa vuoksi erityisen hauras vielä jatkossakin. Eikä siksi, että seurauksena on melko varmasti se, että Venäjä kostaa tapahtuneen karkottamalla suomalaisdiplomaatin. 

Se oli kuitenkin päätös, joka oli tehtävä. Suomen maaraja Venäjän kanssa ei tule häviämään mihinkään, mutta Suomen on jo aikakin vetää uusia rajoja; rajoja, joilla se tietoisesti asettuu lännen kanssa samaan rintamaan. Venäjän yhä kestämättömämmäksi käyvä ylimielisyys ja piittamattomuus niistä arvoista sekä käytännöistä, joihin me muut olemme sitoutuneet, tulee vain ajamaan sitä kauemmas kansainvälisestä yhteisöstä. Meitä muita se puolestaan ajaa entistä enemmän miettimään, olisiko Nato sittenkin oikea ratkaisu. Ja siitä Venäjä saa syyttää vain omaa röyhkeyttään.

abdirahimhussein
Sitoutumaton Helsinki

Abdirahim ”Husu” Hussein on Suomen PENin sananvapauspalkinnolla palkittu kansalaisaktivisti ja helsinkiläinen 5 lapsen isä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu