Annetaanko Myanmarista tulla uusi holokausti?

Syyskuussa kirjoitin ensimmäistä kertaa Myanmarin tilanteesta ja siitä, miltä se sai maan siviilijohtajan, Nobelin rauhanpalkinnollakin palkitun Aung San Suu Kyin näyttämään. Pohdin tuolloin, olisiko käynnissä olevien tapahtumien vuoksi syytä tehdä historiallinen päätös ja ottaa tuo arvostettu palkinto pois. 

 

Syyskuun jälkeen tilanne on muuttunut vain hirveämmäksi. 

 

Helsingin Sanomat kertoo naisten ja lasten joukkoraiskausten olevan Myanmarin etnisessä puhdistuksessa järjestelmällisesti käytetty ase. Lisää Myanmarin kauheuksista selvinneiden rohingya-pakolaisten kokemuksia löytyy niin New York Timesin kuin Al Jazeeran videoilta. 

 

Tässä vaiheessa pitäisi olla jo kiistatonta, että etninen puhdistus tuolla on käynnissä, ihan koko maailman silmien alla. Se kohteena ovat rohingya-vähemmistöön kuuluvat muslimit ja toteuttajana maailman rauhaarakastavimpana pidetty uskonto buddhalaisuus. 

Keskeisessä roolissa rohingya-väestöön kohdistuvan vihan lietsonnassa on ollut yksi Myanmarin buddhalaismunkkien johtohahmoista Ashin Wirathu, joka on jo on kertaalleen tuomittu vankilaan islaminvastaisista saarnoistaan. 

Guardian-lehdelle antamassa haastattelussaan hän muistuttaa uskontonsa ytimestä. Ollakseen hyvä buddhalainen on osattava olla empaattinen, samaistua muihin ja olla vahingoittamatta edes hyttystä.

Rohingya-muslimeihin, hänen kanssaihmisiinsä, ei munkin myötätunto kuitenkaan ulotu. Ne muodostavat Myanmarin koko väestöstä vain noin 5%, mutta Wirathu haluaa ajaa heistä jokaisen ulos kodeistaan. Heitä ei Wirathun mukaan ole edes olemassa. Väitteet heihin kohdistuneista joukkoraiskauksista eivät Wirathun mukaan "voi pitää paikkaansa, koska rohingyat ovat liian iljettäviä edes raiskattaviksi". 

YLE kirjoitti juuri YK:n ihmisoikeuskomissaarin määränneen kansainvälisen rikostutkinnan Myanmarin armeijan toimista rohingyaväestöä vastaan. Hänen mukaansa Aung San Suu Kyitä saattaa odottaa syyte kansanmurhasta. Vaikka julkisuudessa haluttaisiin kuinka väitellä siitä, millaista valtaa Suu Kyi oikeasti maassa käyttää, en jaksa uskoa, että tämän laajuista operaatiota olisi mahdollista toteuttaa ilman hänen hiljaista tukeaan. 

Reilu viikko sitten New York Times kysyi, onko nyt jo aiheellista puhua "etnisen puhdistuksen" sijaan kansanmurhasta. On. Samaan on päätynyt joulukuun alussa jo YK:kin

Koko tilanne saa minut järkyttyneeksi, surulliseksi ja vihaiseksi. Mutta se myös pelottaa ja huolestuttaa minua. 

Meillä on jo nyt maailmassa äänekäs joukko ihmisiä ja ääriliikkeitä, jotka kiistävät holokaustin, maailman tarkimmin tutkitun ja dokumentoidun kansanmurhan koskaan tapahtuneen. Tuleeko rohingyoiden teurastus kokemaan jälkipolviemme muistissa saman kohtalon? Annetaanko yhtä uskontoa kohtaan koetun silmittömän vihan taas voittaa järjen ja sivistyksen ääni?

En jaksa uskoa, että joudumme taas, vain muutamia vuosikymmenia edellisen jälkeen pohtimaan samaa kysymystä: millaisina ihmisinä me haluamme historiaan jäädä?

abdirahimhussein
Sitoutumaton Helsinki

Abdirahim ”Husu” Hussein on Suomen PENin sananvapauspalkinnolla palkittu kansalaisaktivisti ja helsinkiläinen 5 lapsen isä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu