Te kysyitte, minä vastaan osa 3

Olemme nyt edenneet blogin  ”Te kysyitte, Minä vastaan”- korjaussarjan kolmanteen, viimeiseen (ja ehkä parhaaseen!) osaan. Ykkösosa löytyy täältä ja kakkososa täältä.

Sen lisäksi, etten useinkaan (kommenttien sisällön ja asenteen ollessa mitä se on) koe kommentteihin vastaamista kovin perustelluksi, on siihen  myös toinen syy: rajalliset resurssit.

Myös minun vuorokaudessani on vain 24 tuntia (ihan älytön tyyppivika muuten), joiden aikana minun pitäisi käydä töissä ja ansaita elantoni, perehtyä luottamustoimiini, hoitaa järjestökentän tehtäviäni, kirjoittaa tätä bogia, viettää aikaa perheen kanssa ja kannustaa Manchester United mestaruuteen.

Minulla ei siis yksinkertaisesti ole aikaa.

Etenkään, kun minun pitäisi vielä Jannen mukaan ehtiä ”loisimaan Itiksessä työttömänä kunhan ensin olen vienyt suomalaisten työpaikat” (bonuspalkinto sille, joka osa selittää tuon logiikan niin, että mamukin sen ymmärtää?) Niin, ja aika paljon aikaa vie tuo uusin pyrkimyksenikin: ”valkoisen miehen pyyhkäisy maailmankartalta”. (Ei ole Timo muuten yhtään niin helppoa kuin voisi luulla: 85-kiloista miestä kun ei noin vain pyyhkäistä minnekään! PS. Löytyykö keltään ylimääräistä Atlasta?)

Tämä toimikoon vastineena myös Harri Olavin ärtymykseen siitä, etten minä 90% muun väestönosan lailla ole vieläkään työllistynyt kaikkien näiden vuosien jälkeen: tulin maahan 15-vuotiaana vuonna 1994. Tuosta kaksi vuotta myöhemmin aloitin työnteon ja sillä tiellä olen edelleenkin. Taustani on moninainen, vaikka harmikseni siihen ei kuulu menestyksekästä uraa räppärinä, ammattilaisjalkapalloilijana ja/ tai supermallina.

Myös vanhaa ystäväämme Pekkaa kiinnostaa tietää, mikä työhistoriani on. Pekan ja muiden iloksi se näkyy tässä blogissakin tuossa oikealla. Näetkö tuon häikäisevän tyylikkään kundin? Jep, ihan siinä alla. Vieä vähän… vielä vähän, nyt vähän vasemmalle… jes! Just siinä! Koulutukseltani olen siis yhteisöpedagogi ja tällä hetkellä työskentelen mm. vientikonsulttina, kolumnistina sekä kaupunginvaltuutettuna. Lisää voitte muuten lukea kirjastani!

Vaikka omissa silmissäni meriittini vaikuttavat vielä varsin vähäisiltä, on teidän usko kykyihini suorastaan ihailtavan loputon. Veli-Matti odottaa minun pysäyttävän Malmön juutalaisvastaisuuden, Päivin mielestä Somalian kristittyjen hyvinvointi lepää minun (olkoonkin, että komeilla) harteillani ja Jukka taas uskoo, että minulla on valta myös lopettaa kansainvälinen orjakauppa.

Oi teitä. (En millään raaskisi kertoa, että todellisuudessa minulla ei ole edes valtaa saada tytärtäni syömään kaurapuuroaan.)

Jotain olen ilmeisesti onnistunut (kerran) tekemään (melkein) oikein; ainakin Pylkkösen Pekan silmissä, joka löysi heinäkuun toisena tiistaina blogistani kerrankin oikeaa asiaa. Liikaa, tosin.

Turha tässä on kuitenkaan brassailla, sillä kuten Tapani tietää, on blogini sisältö ”pelkkää taattua apukoulaistasoista roskaa”. Joukon mielestä olen puolestaan ”pelleklaanin jäsenistön pohjanoteeraus” (kai minä sentään Ruotsia paremmin pärjäsin?) eikä Mikakaan voi ymmärtää, ettei media ”löytänyt jotain älykkäämpää maahanmuuttajaa suosikikseen?” (Ikävä kyllä ei: Nasimalla oli jo muuta, Arman oli kipeänä, Tinoa ei kiinnostanut ja let's face it: Alista siihen ei ainakaan olisi.) Hei kundit – ei tätä pakko ole lukea!

Työni lisäksi teitä kiinnostaa minussa näköjään moni muukin asia, vaikka pääsääntöisesti ei mikään, mikä millään lailla liittyisi mihinkään siihen, mitä yritän tämän blogin kautta sanoa. Tämän metodin tarkoituksena on katsokaas pitää huoli siitä, että kaikki aikani meneekin siihen epäolennaiseen niin, että minulle ei jäisi aikaa tuoda esiin niitä minulle tärkeitä asioita. Omaleimaisimman kommentaattorin kunnia tässä lankeaa itseoikeutetusti jo viime kerralta tutulle hahmolle. Tervetuloa takaisin, Aimo!

Aimohan on tunnettu siitä, että Aimo ei keskusteluun osallistu. Aimo luo sitä. Halusitpa tai et.

Kaikista eniten Aimo haluaa keskustella siitä, miten tulin Nairobista Suomeen. Voit lukea siitä täältä. Ja täältä. Ja täältä. Ja täältä. Ja täältä. Ja täältä. Ja täältä. Ja täältä. Ja täältä. Ja täältä. Ja täältä. Ja täältä. Kerrataan se siis vielä ilman kirjoitusvirheitä, jotka näköjään sotkivat Aimon koko maailmankuvan (ja -kartan): Lensin Nairobista Suomeen Wienin (Itävallan pääkaupunki, englanniksi Vienna) kautta. (Taas syy sille, miksi tekstini oikoluetaan…)

En siis ole tullut tänne Vienan Karjalasta Moskovan kautta enkä ole niitä Harrin ehdottamia ”Uhtuan Husseineja”. Ne ovat ihan toinen sukuhaara. Ihan mukavia kyllä, vaikka Kotja-setä onkin vähän… no, omanlaisensa.

Aimo on selvästi maailmaa nähnyt mies ja myös hänen intohimonsa heijastavat tätä. Hänen mielenkiinnon kohteensa eivät suinkaan rajoitu jo edellä nähtyihin Etelä-Afrikan somaleihin tai Keniasta liikennöitäviin lentoreitteihin. Näiden lisäksi Aimoa mietityttää moni muukin asia. Esimerkiksi se, miksi en käytä fetsiä. Ja se, miksi en käytä fetsiä. (Olen yhtä hämmentynyt kuin tekin. Ehkä Aimolla fetsifetissi? )

Yksi asia, jota myös ihmetellään, on se, miksi en puhu enemmän hyvää Suomesta.  Kyllähän minä puhun ja kirjoitan – sellaiset eivät vain tunnu teitä kiinnostavan.

Otsikoihin ei nouse suomalaisten joulumieli,  klikkejä ei kerää kiitollisuus Suomen sairaanhoidosta eikä huomiota saa haluni ehdä kaikkeni tämän hienon  maan eteen. Ehkä tilanne olisi toinen, jos tekisin tuon kaiken bikineissä? (ja siinä fetsissä, tottakai).

Vaikka en kaikkiin kommentteihinne vastaisikaan, voitte uskoa, että luen  ne kyllä. Joskus hämmentyneenä, joskus huvittuneena. Teillä tuntuu olevan siellä itse asiassa sellainen pössis, että minun liittymiseni seuraan taitaisi vain pilata koko bileet? Marja-Terttua teidän menonne jo väsyttää (”ne samat 10 viisasta tietäjää toistelee joka jutussa samoja mielipiteitään toisillensa”) mutta tuon edellämainitun on huomannut myös Juhana, joka taitaa lukea tätä blogia ihan vain ”kommenttikentän hauskuuden vuoksi”?

 

”Te Kysyitte, Minä vastaan”- erikoislähetyksen viimeisen jakson loppuhuipentuma on muuten ihan takuuvarmasti kaiken tämän odotuksen arvoinen. Paljastan teille nimittäin vihdoin vastauksen kommenttikentässä kaikista eniten esiintyvään; näsäviisaan provokaation muotoon ovelasti puettuun ”huolenaiheeseen”, jonka Tapani niin osuvasti kiteyttää: ”miksi maailman muslimijohtajat eivät tuomitse terrori-iskuja?” 

Toivottavasti Tapanilla on aikaa (ja internet), sillä Googlesta sekin löytyy. Kun sinne syöttää salasanan (ja nyt tarkkana): ”muslim leaders condemn terrorism” löytää hakukone alle 0,53 sekunnissa heti 831 000 esimerkkiä siitä, kuinka he tuomitsevat. Noita selatessa ilta meneekin rattoisasti, eikö vain?

Ja tähän lopetamme kommentointimaratonin, joka ehtikin mennä jo vähän hapoille.

 

Kiitos teille kaikille – olette olleet ihana yleisö! Husu Show – over and out.

abdirahimhussein
Sitoutumaton Helsinki

Abdirahim ”Husu” Hussein on Suomen PENin sananvapauspalkinnolla palkittu kansalaisaktivisti ja helsinkiläinen 5 lapsen isä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu