Manchesterin terrori-isku – häpeää, surua ja vihaa

Vuonna 1996 Manchester joutui ennennäkemättömän terroristi-iskun kohteeksi. Kuolonuhreilta vältyttiin, mutta yli 200 ihmistä loukkaantui. Keskustan uudelleenrakennus kesti vuosia ja maksoi liki kaksi miljoonaa euroa.

Tuolloin tekijänä oli Irlannin ja Pohjois-Irlannin yhdistymistä ajava Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA. Manchesterin arvioitiin valikoituneen iskun kohteeksi, koska yhtenä jalkapallon EM-turnausta isännöivänä kaupunkina siihen kohdistui tavallista enemmän huomiota ja seuraavana päivänä järjestettävä Venäjä-Saksa-ottelu oli kerännyt paikalle suuren ihmismäärän.

Eilen, 21 vuotta myöhemmin terrorismi teki paluun Manchesteriin.

Tällä kertaa tekijäksi on ilmoittautunut muslimimaiden yhteistä kalifaattia ajava ISIS. Kohteena oli Manchester Areenalla järjestetty Ariana Granden pop-konsertti, minkä seurauksena yleisössä oli poikkeuksellisen paljon lapsia ja nuoria. 

Toistaiseksi kuolleiden määräksi on vahvistettu 22. Loukkaantuneita on liki 60. Suuri osa heistä lapsia. Nuorin kuolleista on 8-vuotias. Tällä hetkellä sadat poliisit partioivat paitsi Manchesterin, myös pääkaupunki Lontoon kaduilla. Omaiset etsivät epätietoisina yhä kadoksissa olevia rakkaitaan.

Itsekin muslimina tunnen pohjatonta väsymystä ja raivoa. Ei taas.

Neljän lapsen isänä järkytyksen ja surun määrä on hirvittävä. En osaa kuvitella mitään karmeampaa, kuin se, että menettäisin heistä yhtäkään.

Siviileihin kohdistuva väkivalta on aina tuomittavaa, mutta erityisen raukkamaisen tästä tekee se, että kohteeksi otettiin nimenomaan viattomat lapset. ISIS-kannattajat ovat juhlineet iskua voittona. Pyhää sotaa? Ja paskat. Tämä ei ole pyhää eikä sotaa nähnytkään. Tämä on vain häpeällistä. Niin häpeällistä.

Toistaiseksi Manchesterin poliisi on kertonut teon olleen vain yhden; iskussa itsekin kuolleen pommittajan tekoa, joskin luonnollisesti nyt kuumeisesti selvitetään, oliko hän osa jotain laajempaa verkostoa.

Ajatukseni kiertävät samanlaista kehää kuin varmasti monen teistäkin. Onko mahdollista suunnitella tämankaltaista iskua kenenkään huomaamatta? Kuinka todennäköistä on, ettei kellään muulla ollut tietoa tulossa olevasta tragediasta? Eikö hänellä todellakaan ollut ketään, joka olisi ollut perillä siitä, mitä hänen mielessään liikkui?

Olen valitettavan tietoinen, että maailmasta löytyy myös heitä, joiden mukaan uskontomme oikeuttaa ja jopa kannustaa tällaisiin tekoihin. Meitä muita on kuitenkin paljon enemmän. Meitä, jotka haluamme vain elää rauhassa, maidemme lakeja noudattaen. Perheitämme kasvattaen ja turvallisuudesta ja vapauksistamme nauttien.

Meidän uskontomme tuomitsee väkivallan. Itsemurhaiskussa ei ole mitään kunniallista. Se on vain pelkurin tapa ulos pelkuruudesta. Nyt jos koskaan meidän on näytettävä se.

Manchesterilla on sydämessäni erityinen paikka, sillä se on kannattamani jalkapallojoukkueen Manchester Unitedin koti.

United. Juuri sitä meidänkin tulee nyt olla: yhdistyneitä.

Tiedän kokemuksesta, että tämänkaltaiset iskut saavat meidät tavalliset muslimit epätoivon partaalle. Ne leimaavat myös meidät saaden muut suhtautumaan meihin kaikkiin epäluulolla ja vihalla. Ja jos lehtien otsikkorivit täyttyvät tällaisista uutisista kuukausi toisensa jälkeen, voiko heitä siitä syyttääkään?

Muslimiyhteisöjen kollektiivisella syyllistämisellä emme kuitenkaan saavuta mitään – me tarvitsemme myös heidän mukanaolonsa ja tukensa pyrkimyksille pitää maamme ja perheemme turvassa radikalisoitumisen uhalta. Molemminpuoliseen luottamukseen ja avoimuuteen perustuvaa yhteistyötä viranomaisten ja muslimiyhteisöjen välillä. Sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen; ilmapiiriä, jossa ääriliikkeillä ei ole kasvuedellytyksiä.

Piileskelyyn ja näkymättömiksi tekeytymiseen emme suostu. Sen sijaan sanomme taas: ei minun nimissäni. Ei minun uskontoni nimissä.

Suomessa muuta Eurooppaa viimeisen vuoden aikana koetelleilta hirmuteoilta on onneksi säästytty. Pidetään tilanne sellaisena myös vastaisuudessa. Taistelua tätä vihollista vastaan ei voiteta ilman yhtenäistä rintamaa, miksi vetoan kaikkiin veljiini ja siskoihini. Jos näette radikalisoitumista lähipiirissänne, puuttukaa siihen. Apua tilanteeseen löytyy kyllä – ette te siinä yksin jää.

United we stand, divided we'll fall. Yhdessä me selviämme, jakaantuneina murenemme.

abdirahimhussein
Sitoutumaton Helsinki

Abdirahim ”Husu” Hussein on Suomen PENin sananvapauspalkinnolla palkittu kansalaisaktivisti ja helsinkiläinen 5 lapsen isä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu