*

Husu

Oppitunteja hyvinvointivaltion tärkeydestä

  • Kuva: Ariela Säkkinen
    Kuva: Ariela Säkkinen

Hyvinvointivaltio on meille monelle itsestäänselvä asia. Monet eivät ehkä tule koskaan edes miettineeksi sitä työtä, jota sen eteen on jouduttu tekemään. Heikoimmassa asemassa olevien selvitymiseen tähtäävä turvaverkko on monelle näkymätön, kunnes sen joutuu kantapään kautta oppimaan.

Näin kävi minullekin oman elämäni vastoinkäymisten myötä. Olen aikaisemmin muualla kertonut veljeni tarinan. Hänen terveytensä pettämisen myötä oli riskinä jopa jalkojen menettäminen. Hyvinvointivaltio Suomi tasokkaan terveydenhuoltonsa kautta kuitenkin pelasti hänet.

Myös viisivuotias poikani on käynyt omat kamppailunsa. Heti syntymän jälkeen hänellä diagnosoitiin sydänvika, joka on vaatinut kaksi sydänleikkausta. Kaksi ensimmäistä elinvuottaan tämän nuorenherran elimistö joutui selvitymään alle 80 prosentilla hapentarpeestaan, sillä sydän ei pystynyt sitä tarpeeksi tuottamaan.

Käytännössä tämä näkyi mm. kykenemättömyytenä liikkua yhtä paljon kuin muut. Raajoissa tämä jatkuva hapenpuute näkyi jatkuvana kylmyytenä. Aivoissa hapenpuute kostautui puolestaan kehitysviiveinä.

Sydänleikkaukset korjasivat onneksi kaiken ja lapsi voi nykyään fyysisesti hyvin. Hienomotoriikkakin on kondiksessa, mutta puhe vielä takkuilee. Tästä on seurannut se, että koska hän ei ole pystynyt kommunikoimaan muiden kanssa, on hän vetäytynyt omiin oloihinsa eikä ole halunnut olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Tämä puolestaan huolestutti niin neuvolan kuin päiväkodinkin väen, jotka kaikki olivat sitä mieltä, että asialle olisi tehtävä jotain. Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin lapseni on päässyt integroituun erityisryhmään, jossa on hänen kaltaisiaan erityistukea tarvitsevia lapsia. Näiden vertaistuella sekä puheterapeutin avulla pienokaiseni on alkanut vihdoinkin ottamaan kontaktia muihin. Kotonakin muutos on ollut selvä.

Koko perhe on ihastuksissaan kundin puhuessa tarhakavereistaan heidän nimillä. Aamulla minua ilahdutti ihan erityisesti nähdä kun eräs heistä; neljävuotias Tobias, oli meidän Salmaania vastassa ja molemmat olivat niin innoissan toistensa näkemisestä.

Meinasin itkeä ilosta, sillä vielä vuosi sitten olin skeptinen koko touhun suhteen. Tänään sain kuitenkin oppitunnin siitä, kuinka niin puheterapia kuin koko integraatio ovat saaneet aikaan tuloksia.

Nykyään tämä sama aikaisemmin muita arkaillut erityislapseni, joka ei aikaisemmin reagoinut edes omaan nimeensä, viihtyy muiden lasten seurassa ja lohduttaa näitä, kun he itkevät.

Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen hyvinvointivaltion annista ja toivon, että näin kokisivat myös muut. Tulen taistelemaan sen puolesta, että tilanne tulee pysymään tällaisena myös meidän jälkeläistemme aikana – järjestelmää ei missään nimessä ole varaa purkaa.

Omalta osaltani olisin valmis jopa maksamaan enemmän veroja, mikäli sillä pystytään varmistamaan järjestelmän säilyminen, sillä se on yksi niistä syistä, jotka tekevät Suomesta maailman parhaan maan.

Kiitos Suomi. Kiitos terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Teette rautaista duunia!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit ()

Vesa Suutari

Husun omaa kommenttia lainatakseni
Syö Husu paskaa ja kuole!!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset