Husu

Monikulttuurinen itsenäisyyspäiväjuhla 2016 puheeni

  • Monikulttuurinen itsenäisyyspäiväjuhla 2016 puheeni

Arvoisa presidentti, ministeri, kaupunginjohtaja, juhlavieraat; hyvät naiset ja herrat.

Tänään juhlimme Suomen 99 vuoden itsenäisyyttä, iloiten siitä, että maamme on vapaa hyvinvointivaltio. Tämä on saavutettu kovalla työllä ja monien sukupolvien uhrauksella; niin sodan kuin rauhan aikoina.

Itsenäisyysjuhlien puheet tarjoavat yleensä katsauksen historiaan ja muistuttavat meitä siitä, missä olemme olleet, mitä tehneet, minkälaisia päätöksiä laatineet ja miten nämä pätökset ja valinnat ovat meihin vaikuttaneet.

Historian tuntemus onkin avain paitsi nykyisyyden ymmärtämiseen, myös tulevan suunnitteluun. Jotta emme ottaisi tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä tai toistaisi menneisyyden virheitä, on historiasta muistuttaminen välillä paikallaan.

Itsenäisyyden juhlapuheissa on kuitenkin syytä myös kiinnittää katse tulevaan. Yhtä tärkeää kuin muistaa mistä olemme tulleet, on myös muistaa, että nyt rakennamme tulevaisuuttamme.

Suomi on edelleen yksi maailman parhaista maista. Sivistyksen, koulutuksen, teknologian, energia-alan, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisen suhteen olemme tämän planeetan huippuja.

Viime aikoina moni edellämainitsemistani ylpeydenaiheista on ollut uhattuna, mutta nämä ovat poliittisten päätösten seurauksia, eivät Suomi itsessään. Tämän ovat osoittaneet mm. suomalaisten mobilisoituminen vapaaehtoistyöhön ja hyväntekeväisyyteen vastaanottokeskuksissa sekä ympäri Suomea nähdyt; kymmenientuhansien tavallisten ihmisten mielenilmaukset rasismia ja vihaa vastaan.

Kuten monet teistä jo tietävät, monikulttuurinen itsenäisyyspäivänjuhla viettää tänä vuonna 10-vuotisjuhlavuottaan. Tämä unelma alkoi Tuntemattoman sotilaan katsomisen myötä virinneestä keskustelusta minun ja ystäväni Rikun kesken. Keskustelusta seurasi se, että vuoden 2005 joulukuussa aloimme tehdä suunnitelmistamme totta.

Juhlalle oli selvä tilaus ja on edelleen hienoa nähdä, kuinka monikulttuurisen Suomemme kansa on innostunut osallistumaan tähän juhlaan. Arvostusta itse juhlaa ja sen päivänsankaria: Suomemme itsenäisyyttä kohtaan on ollut kunnia seurata.

Meille juhlan alullepanijoille ja erityisesti Monihelin verkoston väelle on ollut selvää, että tämä päivä on koko vuoden kohokohta, sillä tänään juhlitaan myös työtämme uussuomalaisten kotouttamisessa ja yhteiskunnallisessa aktivoinnissa.

Yhdessä me edustamme yli 50 kansallisuutta, kymmeniä äidinkieliä ja kaiken maailman uskontokuntia. On kunnia olla osa Suomea ja olemme kiitollisia uudelle isänmaallemme. Verkoston tulevana puheenjohtajana haluan lausua kaikkien meidän uussuomalaisten puolesta kiitoksen siitä, että saamme kuulua tähän kunniakkaaseen ja hienoon kansaan.

Monihelistä haluaisin vielä sanoa sen verran, että vaikka olemme mielestämme tehneet kotouttamistyötä hyvin tähänkin saakka, on nyt aika viedä se seuraavalle tasolle. Uudelle, kotoutetulle ja koulutetulle väestönosalle täytyy luoda työpaikkoja, jotta maamme meihin laittama panostus pääsee hyvään ja arvoiseensa käyttöön. Näitä työpaikkoja ei kuitenkaan etenkään nykyisessä taloustilanteessa synny itsestään ja me olemmekin osaltamme valmiita auttamaan tässä.

Moniheliverkoston seuraavan parin vuoden suunnitelma on kehittää jäsenistömme osaamista, auttaa sitä markkinoimaan itseään ja tarjota osaamistaan palveluita tarvitseville.

Yhdistystoiminta on ollut monelle jäsenellemme se ainoa kontakti suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisuuteen. Haluamme olla kehittämässä toimintaa niin, että vapaaehtoisuus ja vapaaehtoistoiminnan kautta kerätyt taidot saadaan muunnettua työksi ja sen tekijät veronmaksajiksi.

Unohdamme usein, että meidän uusista tulijoistamme löytyy jo lähtökohtaisesti kielellistä ja kulttuurista osaamista ja he muodostavat luontevan sillan esimerkiksi uuden kotimaansa ja meille mahdollisesti uusien markkinoiden välille. Niinpä työtä voi löytyä joko täältä koto-Suomesta, jossa he voivat myydä palvelujaan kunnille ja muille niitä kaipaaville toimijoille tai ulkomailla minun tapaani.

Me olemme myös osa rajojemme ulkopuolista todellisuutta. Maailman kriisit eivät ole enää jossain kaukana kummitteleva abstrakti ilmiö, vaan niiden seuraukset ovat saapuneet meidänkin kotiovellemme, kuten viime vuoden pakolaistenmäärä osoitti.

On meillä toki täällä koto-Suomessakin haasteita, joihin puuttumista ei saa enää viivytellä. Vihapuheelle ja rasismille on sanottava jyrkkä ei. Uhkailun ja pelon myrkyttämälle ilmapiirille täytyy laittaa stoppi. Sananvapaus on yksi niistä oikeuksista ja vapauksista, jotka tekevät tästä maasta niin hienon, mutta on ymmärrettävä, että jokaisen vapauden mukana tulee myös velvollisuus käyttää sitä vastuullisesti. Muiden ihmisten oikeuksia väheksyvä ja niitä kiistämään pyrkivä toiminta on vastoin maamme perustavinta laatua olevia yhdenvertaisuuden arvoja eikä sitä tule hyväksyä missään muodossa, kenenkään taholta.

Maailma ja maamme sen mukana muuttuu koko ajan; ihan niinkuin se on aina tehnyt. Ja meidän kaikkien on kotouduttava tuohon Uuteen Suomeen. Monimuotoisuus on aina ollut osa arkeamme ja historiaamme. Kansallislaulumme on saksalaisen säveltäjän ja ruotsinkielisen runoilijan työtä. Kansallissuklaastamme saamme kiittää sveitsiläistaustaista uussuomalaista, kansainvälisestikin menestystä niittäneestä puuvillastamme puolestaan englantilaista.

Itsenäisyytemme säilyminen historiamme synkimpinä vuosina oli niin miesten kuin naisten, niin suomen-, ruotsin kuin saamenkielisten, niin kristittyjen, muslimien kuin juutalaistenkin periksiantamattomuuden ansiota.

Nyt se erilaisuus vain näkyy aikaisempaa korostetummin. Se puhuu eri kieltä, se on erivärinen, se pukeutuu muista poiketen, se juhlii muille tuntemattomia juhlapyhiä ja syö totutusta poikkeavaa ruokaa. Se saattaa nauraa ilman mitään syytä, puhua metrossa vähän muita äänekkäämmin ja joskus aloittaa small talkin ihan ventovieraidenkin kanssa. Mutta onko se kuulkaa niin pahasta? Kaikki me kuitenkin olemme jollain lailla erilaisia.

Lopetan puheeni Zacharias Topeliuksen sanoihin suomalaisuudesta. ”Harvat ovat niin sekoittumatonta sukuperää, ettei heidän sukunsa jäsenen suonissa ole virrannut toisten kansakuntain verta. Mutta kaikki, jotka tunnustavat tämän isänmaakseen ja rakastavat tätä sellaisena, - kaikki, jotka tottelevat tämän maan lakia ja tekevät työtä tämän hyväksi, ovat yksi kansa. He ovat yhdistetyt heidän rakkaudellaan, tottelevaisuudellaan, heidän yhteisellä hyvällään”.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää rakas Suomi!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Ja aikanaan tervakaupasta orjalaivojen tervaamista.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset