Ennustamisen anatomia!

Ennustamista harrastetaan nykyään vähän liikaa. Media harrastaa sitä. Uhkapelaajat tekevät myös sitä veikkaamalla mikä hevonen, joukkue tms. voittaa tulevan kisan. Tämä ennustaminen siirtyy pikku hiljaa elämän kaikkiin osiin. Uskonnon näkökulmasta asian koetaan usein synniksi, eli tietämällä varmasti, mitä huomenna tapahtuu, mitätöidään Allahin, Jumalan tai Jahven kaikkivoipaisuus. Aina voidaan arvailla, mutta koskaan ei voi sataprosenttisen varmasti tietää, mitä tuleman pitää.

 

Politiikan ennustaminen kertoo usein siitä, kuinka hyvin jotkut poliitikot ovat ajan tasalla, mutta ovatko he 100 % varmoja siitä mitä tuleman pitää? Otetaan esimerkiksi vaikka nykyisen hallituksen ministerit ja muut poliitikot. Kokoomuksen ryhmässä ennustetaan, ettei heillä ole seuraavaan hallitukseen asiaa, sillä gallupit ja ennusteet kertovat, että seuraava hallitus muodostetaan Keskustan, demareiden ja Perussuomalaisten varaan. Siis gallupit, joita varten haastatellaan muutama tuhat ihmistä, kertovat näin. En haluaisi tällaisen otoksen perusteella yrittää kertoa, mitä huominen tuo tulleessaan. Tosin välillä luulen, että olen ainoa joka näin ajattelee.

 

Jotkut poliitikot uskovat näihin gallupeihin ja monet heistä pakkaavat nyt laukkujaan ja ovat valmiita lähtemään muualle. Jotkut haikailevat EU-uralle, toiset johonkin korkeaan pestiin kuten diplomaattihommiin ja kolmannet suuryritysten johtoasemiin. Tässä vaiheessa yleensä kysyn onko kyse ennusteesta vai itsekkyydestä? Sillä täytyy muistaa, ettei kukaan voi olla huomisesta varma.

 

Tavallisten kansalaisten pitää kuitenkin kysyä, keitä ne tulevaisuuden ennustajat ovat? Miksi he näin tekevät? Minun nähdäkseni kyse on useimmiten oman intressin ajamisesta ja itsekkyydestä, sillä nämä tulevaisuuden ennustajat pyrkivät käyttämään mediaa ja muita keinoja levittääkseen omaa agendaansa. Yksi toisensa jälkeen tulevaisuuden ennustajat alkavat käyttää sitä ainoata toimivaa keinoa – pelkoa. Kerrotaan, kuinka ja mitä kaikkea tapahtuu, jos kansa ei tee tiettyä asiaa, äänestä tiettyä puoluetta tai näe asioita tietystä näkökulmasta. Tämä toimii edelleen. Luodaan pelkoa, jotta tavallinen työssäkäyvä, stressitöntä elämää tavoitteleva ihminen, jolla ei ole aikaa tutustua kaiken tämän pelonlietsonnan taustoihin, menee lähimpään äänestyskoppiin ja antaa äänensä juuri näille uhkakuvien maalailijoille. Tausta-ajatuksena on, että pelottelija murehtisi asioista hänenkin puolestaan.

 

Suomessa tätä pelon politiikka harrastavat kaikki puolueet. On tärkeä olla tekemättä samoja virheitä vuosi toisensa jälkeen. Tästä maasta ei jytkyn myötä tullut sen parempaa paikka kuin aiemminkaan. Suomen kansan on avattava silmänsä ja korvansa ja tehtävä selväksi näille ennustajille, ettei tällaista pelon ja epätoivon maalaamista hyväksytä. Saadaanko Suomen talous kasvuun sillä, että vakuutetaan olevan vain yksi vaihtoehto tulevaisuudelle? Merkitseekö omien puoluepoliittisten tavoitteiden läpisaanti meille enemmän kuin työpaikkojen löytäminen yli 300, 000 työttömälle? Priorisointi pitää miettiä uusiksi.

 

Suomalaisten vahvuus on perinteisesti ollut siinä, että pieni kansa on kyennyt tekemään päätökset yhdessä. Tämä taito on viimeaikoina alkanut rapistumaan. Suomalaisten täytyy nyt tehdä itsetutkistelua ja löytää itsestään taas sisua, lähimmäisenrakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Nyt kun veteraaneja vielä on keskuudessamme, meidän täytyy alkaa miettimään uudestaan mitä tulevaisuuden suomalainen on. Yhdessä uussuomalaisten kanssa voimme päivittää identiteettiämme ja rakentaa parempaa tulevaisuutta.

 

En ennusta, mutta uskon, että tämänkin tunnelin päässä on valoa nähtävissä. Uskolla en kuitenkaan tarkoita, että tämä tunnelin päässä olevan valon syntyvän itsestään, vaan että meidän pitää toimia yhdessä sen sytyttääksemme.

abdirahimhussein
Sitoutumaton Helsinki

Abdirahim ”Husu” Hussein on Suomen PENin sananvapauspalkinnolla palkittu kansalaisaktivisti ja helsinkiläinen 5 lapsen isä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu